Netin musiikkipalveluista on tullut suuria tekijöitä
musiikkielämässä. Musiikkituottajat ry:n mukaan äänitealan tuloista 36 % kertyi
viime vuonna suoratoistopalveluista. Suomessa Spotify on markkinajohtaja. Musiikkipalveluista on tullut uusi
media: ei radio, ei levykauppa, vaan jotakin uutta. Spotify on kuin radioasema,
jonka valtavasta äänilevystöstä kuuntelija voi kiinteään kuukausihintaan valita
mitä tahansa musiikkia silloin kun haluaa - niin kauan kun maksaa laskunsa. Toisin
kuin radiossa, formaatin voi päättää itse.
Millainen sitten on Spotifyn levykokoelma? Monien
nettiyhtiöiden tapaan Spotify kertoo niukasti yksityiskohtia toiminnastaan,
mutta pressitiedotteesta käy ilmi, että palvelussa on noin 20 miljoonaa musiikkikappaletta
(”songs”). Perässä on varaus: määrä vaihtelee maittain. Kaikki
musiikkikappaleet eivät siis ole kuultavissa kaikissa maissa.
Yleisesti tiedetäänkin, että eräät tunnetut taiteilijat ovat
kieltäneet levytystensä jakelun verkkopalveluissa. Tunnetuimpia näistä ovat The
Beatles. Vain heidän vanhimmat levytyksensä, joiden tekijänoikeudet ovat
vanhentuneet Euroopassa, löytyvät Spotifystä.
Löytyykö maailmasta todella 20 miljoonaa levyä? Varmasti
löytyy, ainakin jos lasketaan musiikkikappaleiden eli yksittäisten levyurien
mukaan. Pelkästään Suomen äänitearkiston ylläpitämässä suomalaisten äänilevyjen
tietokannassa 1901–1999 on 129 000 eri kappaletta, ja sen jälkeen suomalaisia
äänitteitä on jo ilmestynyt monta kymmentä tuhatta. Aika monet löytyvät Spotifysta,
muun muassa Olavi Virta, jonka tuotanto käsittää noin kuusisataa äänitettä.
Hakusana ”Olavi Virta” tuo kuitenkin tulokseksi pitkälti yli tuhat äänitettä.
Pelkästään ”Hopeinen kuu”, Virran suosituin levy, löytyy 32 kertaa.
Onko Spotify onnistunut houkuttelemaan mestarin takaisin
tuonpuoleisesta tekemään uusia levytyksiä? Selitys on yksinkertaisempi:
”Hopeinen kuu” on syötetty palveluun kaikilta kokoomalevyiltä, joilla se on
mukana. Virran kootut levytkin ovat mukana kahteen kertaan, vanhempaa ja uudempana
painoksena. Frank Sinatran ”My way” löytyy vielä useammin. Osa on eri artistien
kanssa tehtyjä duettoversioita, mutta pääosa samoja. Tilanne on sama monien
muiden ikivihreiden levytysten kanssa. Vaikka Spotifyssa olisikin 20 miljoonaa
musiikkikappaletta, siellä ei ilmeisesti ole näin monta erilaista äänitystä –
päällekkäisyyttä on paljon.
Kun Spotify ei kerro tarkemmin, mitä sen tarjonta sisältää,
on pakko tehdä pistokokeita. Mistään ei löydy maailman levyt kattavaa
luetteloa, mutta ainakin jazzlevyt on dokumentoitu pikkutarkasti. Otan hyllystä
Jorgen Grunnet Jepsenin kymmenosaisen ”Jazz Records 1942 – 1962” ja alan selata
aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisenä on Ossi Aalto, ja palvelusta löytyvätkin ”Embryo”
ja ”Robbin’s nest”. Ensimmäisistä kahdestakymmenestä nimestä vain neljä puuttuu
Spotifysta. Yhdeltäkään taiteilijalta ei ole läheskään kaikkia Jepsenin
dokumentoimia kappaleita, mutta aika hyvä tulos.
Täytyy laajentaa selailua. Angloamerikkalaisen
populaarimusiikin tutut nimet löytyvät helposti. Entä Spotifyn kotimaa Ruotsi?
Siirryn Abbasta vanhempiin nimiin, Thore Skogman, Snoddas, Alice Babs, Ulla
Billquist ja jopa Ernst Rolf ovat mukana. Sama juttu Saksasta ja Ranskasta.
Testaan onko Udo Lindenbergin Honecker-herja ”Sonderzug nach Pankow” mukana. On
se, kuulen sen pitkästä aikaa. Entä Tsitsanisin rebetika-klassikko
”Sinnefiasmeni kiriaki”? Löytyy, ja muukin Tsitsanisin tuotano.
Neuvostoiskelmän suuret nimet? Löytyy, ainakin muutama. Leonard Cohen on
todellakin lainannut ideoita Sofia Rotarun kappaleesta ”Lavanda”, niin kuin
muistelin. Tai päinvastoin –Spotify ei kerro vuosilukuja.
Kokeilen jotakin vaikeampaa marginaaleista. Löytyykö Dafydd
Iwan, kymrinkielisen protestilaulun suuri nimi? Spotifyssa on ”Carlo”, vuosien
takainen pilkkalaulu Walesin prinssistä, ja paljon muuta. Australialainen
country musiikki, Slim Dusty ja Smoky Dawson? Löytyy. Entä latvialainen
country-musiikki? Etsin hakusanalla Sesta Judze, palvelusta löytyy yksi yhtyeen
lukuisista cd-levyistä ja yhtyeen hitti ”Rabarberu vins”. Emburgas Zeni on
saanut palveluun vain yhden kappaleen. Grönlantilaisia rockbändejä löytyy
ainakin kaksi, Piitsukkut ja Inneruulat. Löytyy myös saamelaisen laulufestivaalin kokoomalevy ”Sami Grand Prix” – ei tosin kaikilta vuosilta.
Täytyy kokeilla jotakin hankalampaa. Ongelmana on, että
Spotifysta ei voi hakea maan tai kielen mukaan. Täytyy tietää artistin tai
kappaleen nimi. Onneksi on Wikipedia. Hakusanalla ”Papua New Guinea rock music”
löytyy lista saarivaltion artisteja. Wikipedian mukaan Uuden Guinean tunnetuin
reggae-artisti on Anslom Nakikus, ja hänen nimellään löytyy kokoelmalevy ”Best
of Niugini Island Hits 2008”. Huonommin käyn, kun etsin makedonialaisia
rock-yhtyeitä ja haen näiden musiikkia Spotifysta. Nollatulos. Ehkä he eivät
Beatlesien tavoin halua musiikkiaan palveluun, tai sitten sitä ei ole
lisensoitu Suomeen. Spotify ei kerro, enkä keksi, miten voisin selvittää, onko
palvelussa yhtään makedonialaista rock-artistia. Olisivatko ne kilpailevassa
Rdio-palvelussa, joka väittää tarjontansa kattavan 30 miljoonaa musiikkikappaletta?
Pikatestin tuloksena on myönnettävä, että Spotifyssa on
maailmanlaajuisesti kunnioitettava määrä musiikkia. Esimerkiksi jazzin
harrastajalle se tarjoaa oivan mahdollisuuden kerrata tämän musiikin lajin
historiaa. Päällekkäisyyksiä on paljon, koska levy-yhtiöt eivät viitsi tehdä
karsintaa vain syöttävät kaiken CD-muodossa julkaisemansa musiikin. Mitä
kauemmas edetään musiikin marginaaleihin tai historiassa taaksepäin, sitä harvemmaksi
valikoima muuttuu. Mukana on vähän äänitteitä, joita ei ole aikaisemmin
julkaistu cd-levyllä. Suomi näyttää olevan tässä suhteessa myönteinen poikkeus:
Warner Music Finland on syöttänyt verkkoon koko arkistonsa vinyylejä myöten. Ja
Spotify on toiminut vasta muutamia vuosia.
Seuraavassa blogissani yritän selvittää, miten Spotifyn
hakutoiminnot palvelevat käyttäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti