Kirja-alan digitaalinen murros on alkanut

Viime viikkoina tiedotusvälineet ovat raportoineet näyttävästi kaupan ”digitaalisesta murroksesta”. Joka kolmas Anttila suljetaan, kun kauppaketju aikoo panostaa verkkokauppaan. Kivijalkakauppoja lopetetaan, asiakkaat tilaavat vaatteensa ulkomaisista verkkokaupoista. Ne yritykset menestyvät, jotka ovat ajoissa panostaneet verkkoon. Muut kuihtuvat. Suomessa liian moni kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Kirjojen myynti Suomessa jatkaa laskuaan. Viime vuonna lasku oli 4,7 prosenttia, mutta alamäkeä on jatkunut useita vuosia. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus ehdotti ratkaisuksi kirjojen arvonlisäverkon poistoa ja lisää Laila Hirvisaaren kaltaisia suosikkikirjailijoita, mutta en jaksa uskoa kumpaankaan.

Kustannusala on tullut samaan pisteeseen, jossa äänilevyteollisuus oli viisitoista vuotta sitten. Nyt äänitteiden myynti on suurelta osin siirtynyt sähköiseen muotoon ja alan kannattavuus on kääntynyt nousuun. Varma merkki käänteestä oli, kun levyalan kolme suurta (Sony, Universal ja Warner) ostivat merkittävän osuuden Spotify-verkkopalvelusta. Voisiko näin käydä myös kustannusalalla? Sähkökirjoihin erikoistunut kustannusliike Klaava muistuttaa, että päinvastoin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa kirjojen myynti tällä hetkellä on nousussa. Suomessa e-kirjoja ei myydä juuri lainkaan, Yhdysvalloissa myynti kasvaa jatkuvasti.

Pelastaako e-kirja kustannusalan, niin kuin verkkojakelu pelasti äänilevyteollisuuden? Kehitystä jarruttavat kilpailevat formaatit ja paperikirjaa korkeampi arvonlisävero, Suomessa myös pienet markkinat. Mutta melkein kaikilla suomalaisilla on verkkoyhteys, useimmilla myös läppäri tai tabletti. Kohta kirjojen ostajiksi tulee sukupolvi, joka on jo kaksivuotiaasta asti tottunut näpräämään Nintendoaan tai iPadia puurolautasensa vierellä. Jos verkosta ei saa luettavaa, he ostavat mieluummin uuden pelin. Tarvitaan sysäys, joka saa sähkökirjamarkkinat liikkeelle Suomessakin.

Viime vuosina kulttuurin tarjonta on kaikilla aloilla polarisoitunut. Toisella puolella ovat bestsellerit, megahitit, Sofi Oksaset, Jenni Vartiaiset ja Putoukset. Suosituimpia kirjoja myydään Suomessa noin 60 – 100 000 kappaletta. Toisella puolella on pitkä häntä, kaikki muu, jota myydään kappalemääräisesti vähän. Mutta kun häntä on tarpeeksi pitkä, pienistä puroista kertyy iso joki. Sen ovat jo todistaneet Amazon ja Spotify, joilla on tarjolla satoja tuhansia tuotteita.

Innostuin jokin aika sitten tutkimaan, miten vanhan mestarin Hannu Salaman kirjoja on tällä hetkellä saatavissa. Adlibriksen valtavasta valikoimasta löytyy Juhannustanssit ja pari muuta. Sama tilanne on Veijo Meren ja monen muun 1900-luvun klassikon kohdalla. Tietysti kirjoja saa lainaksi kirjastosta tai ostetuksi divarista, mutta on vaikea uskoa, ettei kukaan ostaisi niitä e-kirjana, jos hinta olisi kohtuullinen. Sähköinen kirja pysyy markkinoilla ikuisesti, kuljetus- ja varastoimiskustannuksia ei ole.

Suomalaisten klassikoiden sähkökirjajulkaisun tiellä on kuitenkin ainakin kaksi estettä. Kustantajilla ei välttämättä ole sähkökirjaoikeuksia vanhaan tuotantoonsa, ne pitäisi selvittää uudelleen. Digitointi maksaa, eikä kustantajilla ole siihen rutiinia. Digitoinnissa on merkittäviä mittakaavaetuja: yhden kirjan tekeminen sähkökirjaksi maksaa, kymmenentuhannen kirjan sarjassa päästään olennaisesti pienempiin yksikkökustannuksiin. Norjan kansalliskirjasto, joka on tähän mennessä digitoinut jo kolmesataatuhatta kirjaa, arvioi yhden kaksisataasivuisen kirjan digitoimisen maksavan alle viisikymmentä euroa.

Ranska päätti vuosi sitten pistää modernien klassikoiden sähkökirjamarkkinat kertarysäyksellä käyntiin. ReLire-nimisen projektin tavoitteena on valita 1900-luvun ranskankielisestä kirjallisuudesta 60 000 ”korvaamatonta” teosta, jotka julkaistaan uudelleen. Kansalliskirjasto digitoi kirjat ja kiinnostuneet kustantajat voivat julkaista ne sähkökirjoina (ei siis välttämättä alkuperäinen kustantaja). Jotta projekti ei kompastuisi sopimuskysymyksiin, ReLire-hankkeesta säädettiin laki, jonka perusteella sähkökirjojen oikeuksista voidaan sopia kollektiivisesti. Sen hoitaa Suomen Kopiostoa vastaava ranskalainen järjestö. Niiden kirjailijoiden (tai perikuntien), jotka eivät halunneet olla mukana hankkeessa, piti syyskuuhun mennessä vetää kirjansa pois ”korvaamattomien” listalta. Määräaikaan mennessä peruutuksia tuli noin 5000, siis yksi kymmenestä.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten Ranskan kokeilu onnistuu. Ovatko ”korvaamattomat” kirjat korvaamattomia myös lukijoille, innostuvatko he todella ostamaan niitä? Samalla voimme myös pohtia, mitkä olisivat ne 1900-luvun suomalaiset kirjat, joiden pitäisi olla tulevaisuudessa saatavana myös sähköisessä muodossa. Onko niitä tuhat, kymmenentuhatta vai satatuhatta?

Digitaalinen murros ei tule hetkessä, mutta jonakin päivänä se on edessä myös kustannusalalla. Suomen kieli suojaa suomalaista kirjallisuutta, mutta se ei estä suuria ulkomaisia toimijoita jonakin päivänä tulemasta tänne. Suomalaisten kirjailijoiden vanhat kustannussopimukset eivät tällä hetkellä ole sen arvokkaampia kuin Tiimarin osakkeet. Hyvin harvoista loppuunmyydyistä kirjoista tullaan enää ottamaan paperipainoksia. Jos olisin herra Amazon, tulisin Suomeen ja ostaisin suomalaisilta kirjailijoilta pois e-oikeudet lupaamalla pistää kirjat uudelleen myyntiin. Se toisi ainakin alalle jotakin liikettä.