torstai 17. heinäkuuta 2014

EU haluaa järkeä piraattijahtiin

Samaan aikaan kun lehdistö seuraa EU:n nimitysrulettia, normaali työ jatkuu. Heinäkuun alussa vanha komissio julkisti tiedonannon, jolla on juhlallinen nimi ”Uuteen yksimielisyyteen teollis- jatekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta”. Suomeksi ilmaistuna kysymys on piratismin vastaisesta taistelusta, mutta piratismi on tässä ymmärrettävä laajasti. Piraateilla ei niinkään tarkoiteta suosikkisävelmiä verkosta kopioivia koululaisia, vaan tuoteväärennöksiä kauppaavia liikemiehiä. Väistyvä komissaari Michel Barnier toteaa lehdistötiedotteessaan, että ”sen sijaan, että pyritään rankaisemaan yksityishenkilöitä, jotka usein tietämättään rikkovat tekijänoikeuksia, ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään katkaisemaan kaupallisessa mittakaavassa laitonta aineistoa levittävien rahavirrat”.

Uusi politiikka, jotka kutsutaan nimellä ”follow the money”, on saanut kannatusta ainakin Britanniassa. Siellä on jo todettu, että suurin osa musiikkipiratismista häviäisi, jos kiellettäisiin mainosten myynti luvatonta aineistoa välittäville nettisivuille.

Viime talvena EU:n komissio yllätti kansalaiset järjestämällä laajan, kymmeniä kohtia käsittäneen kyselyn tekijänoikeuden uudistamistarpeista. Kysely oli suunnattu jäsenmaiden viranomaisille, etujärjestöille ja yksityisille kansalaisille, ja siihen tuli yli kymmenentuhatta vastausta. Kuten arvata saattaa, kyselyyn tuli monen suuntaisia kannanottoja; yhteenveto vastauksista löytyy komission sivuilta tästä. Kesän alussa EU:sta vuosi julkisuuteen valmisteilla oleva asiakirja, joka käsittelee vireillä olevaa tekijänoikeuslain uudistustyötä. “White paper” on nimeltään ”A copyright policy for creativity and innovation in the European Union”. Toistaiseksi dokumentista on saatavilla vain päiväämätön luonnos.

Asiakirjan virallista versiota on odotettu jo jonkin aikaa, mutta pari päivää sitten Brysselissä ilmestyvä, EU-asioista raportoiva sanomalehti European Voice kertoi, ettei se tule valmiiksi ainakaan ennen syyskuuta. Viivytyksen taustalla on (vanhojen) komissaarien Bernierin ja Kroesin riita siitä, miten EU:n pitäisi uudistaa tekijänoikeuslainsäädäntöä. Kroesin mielestä luonnos ei ole riittävän kunnianhimoinen. Tässä suhteessa Kroes on varmaankin oikeassa, luonnos on ympäripyöreä ja lähinnä vain muistilista vireillä olevista asioista. Nykytilanteessa sitä ei edes voi lukea vanhan komission tervehdyksenä uudella, kohta työnsä aloittavalle komissiolle. Odotamme siis mielenkiinnolla jatkoa.

Mitä tapahtuu yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulle?


Olen seurannut tässä blogissani yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta käytyä kädenvääntöä. Se ei ole tekijänoikeuden tärkein asia, rahallisesti on kysymys suhteellisen pienistä summista, mutta se kuvastaa hyvin, miten vaikeaksi tekijänoikeuden uudistaminen on käynyt digitaalisella aikakaudella. Kun hyvitysmaksusta aikanaan päätettiin, maksun tärkeimpänä kohteena olivat c-kasetit. Vaikka kasettinauhureilla oli muutakin käyttöä, oli jokseenkin kiistatonta, että niitä käytettiin yleisesti musiikin kopioimiseen radiosta. Se, millaista musiikkia kaseteille kopioitiin, pystyttiin kohtuullisen luotettavasti arvioimaan radioasemien ohjelmatietojen perusteella.

C-kasetit ovat kauan sitten kadonneet markkinoilta, eikä kukaan enää kopioi radiosta yhtään mitään. Sen sijaan markkinoilla on lukuisia kopiointiin ja tallentamiseen soveltuvia laitteita tietokoneista älypuhelimiin. EU-kansalaiset tekevät tietokoneistaan varmuuskopioita pilvipalveluihin ja julkaisevat verkossa kännykkäkameroilla ottamiaan kuvia. Kopioidun aineiston joukossa on varmasti myös suojattua aineistoa entiseen tapaan, mutta sen erottaminen ja yksilöiminen alkaa olla yhä vaikeampaa.

Hyvitysmaksun uudistamista on vaikeuttanut vuodelta 2001 oleva EU-direktiivi, jonka logiikka saisi keskiajan skolastikotkin mykistymään. Direktiivin mukaan jäsenmailla on velvollisuus kieltää suojattujen teosten yksityinen kopiointi, lukuun ottamatta kopiointia, josta on vain vähäistä haittaa. Jos jäsenmaat päättävät kuitenkin sallia yksityisen kopioinnin, kuten useimmat ovat tehneet, niiden on hyvitettävä tästä aiheutuva haitta tekijöille. Hyvityksen suuruus ja toteutustapa on jätetty jäsenmaiden harkintaan.

Tästä on syntynyt on ollut lainsäädännöllinen tilkkutäkki, josta on postimyynnin aikana muodostunut jo kaupan este. Britanniassa ja Irlannissa hyvitysmaksuja ei peritä lainkaan. Televisio-ohjelmien ajansiirto (digiboksit) on sallittua, koska siitä ei katsota olevan haittaa. Muu yksityinen kopiointi taas on muodollisesti kiellettyä, joten maksuja ei tarvitse peritä. Espanjassa valtio maksaa hyvitysmaksut kansalaisten puolesta. Muut EU-maat perivät vaihtelevan suuruisia korvauksia vaihtelevasta laitevalikoimasta.

Tuloksena on ollut pitkä sarja EU:n tuomioistuimeen asti edenneitä juttuja, joissa osapuolina ovat olleet milloin laitevalmistajat, milloin tekijöitä edustavat järjestöt. Tähän mennessä tehdyistä ratkaisuista voidaan todeta ainakin seuraavaa:

-          -  Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua ei voida periä ammattikäyttöön myydyistä laitteista
-          -  Haitan arvioinnissa ei voida laskea mukaan laittomista lähteistä tehtyjä kopioita (piraattikopioita), vaikka tämä voisi maallikosta tuntua oikeudenmukaiselta
-        -    Kerättyjä maksuja voidaan melko vapaasti käyttää myös tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, jos ei voida selvittää, mitä teoksia on todella kopioitu (niinkuin yleensä on)
-          -  Rajojen yli tapahtuvassa myynnissä hyvitysmaksu voidaan periä myös ostajan kotimaassa

Sen sijaan tuomioistuimen käsiteltävänä ei ole ollut yhtään tapausta, jossa olisi jouduttu ottamaan kantaa ”vähäisen haitan” määritelmään tai haitan suuruuden arvioimiseen. Alkukesästä EU:n julkisasiamies Cruz Villalon antoi lausuntonsa tanskalaisen tuomioistuimen pyytämästä ennakkoratkaisusta. Cruz Villalonin mukaan ei ole estettä sille, että maksuja perittäisiin myös älypuhelimista. Sen sijaan hän ei sanonut, että jäsenmaiden olisi pakko periä niistä hyvitysmaksua. Tuomioistuimen ratkaisua asiasta ei vielä ole saatavissa, mutta vaikka hyvitysmaksuja ryhdyttäisiinkin perimään älypuhelimista, niitä ei voitaisi periä työkäytössä olevista laitteista.

Oltiinpa hyvitysmaksusta mitä mieltä tahansa, näyttää ilmeiseltä, ettei nykyinen direktiivi enää vastaa tekniikan kehitystä. Siitä ei ole paljoakaan apua, jos esimerkiksi pilvipalveluiden osuus yksityisessä kopioinnissa kasvaa merkittävästi - mikä näyttää todennäköiseltä. Mitä komissiosta vuotanut "white paper" sanoo hyvitysmaksusta? Kirjoittajat esittävät vain maksun kehittämistä EU:n tuomioistuimen päätösten pohjalta siten, että kaupan esteet vähenevät. Ei sanaakaan siitä, että koko direktiivi olisi uudistamisen tarpeessa. Tämäkin asia jää siis uuden komission työlistalle.