Eduskunnassa on käsiteltävänä tekijänoikeutta koskeva
kansalaisaloite, jossa kiinnitettiin lainsäätäjän huomiota eräisiin
tekijänoikeuslain ongelmakohtiin. Aloitteen tekijöiden mielestä laki vaikeuttaa
eräissä tapauksissa kohtuuttomasti tutkijoiden työtä.
Juuri samana päivänä, kun aloitteesta keskusteltiin
eduskunnassa, Kopiosto julkaisi raportin nimeltä ”Tekijänoikeus ja tutkimus –selvitys tutkijoiden näkemyksistä”. Raportin mukaan tutkijat kohtaavat
tutkimustyössään vain harvoin ratkaisematta jääviä tekijänoikeudellisia
ongelmia. ”Ongelmat liittyvät mm. epäselviin aineistojen käyttöoikeuksiin ja
tutkimusten julkaisuehtoihin.” Jonkin verran ongelmia katsottiin aiheutuvat
myös siitä, että tutkijat eivät aina tunne riittävästi tekijänoikeutta –
ongelma onkin siis itse aiheutettu.
Olen itse puuhannut tutkimuksen parissa vuosikymmeniä. Lähes
joka hankkeessa olen törmännyt tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Vika on ehkä
minussa – jos olisin tutkinut luonnontieteitä, lääketiedettä tai tekniikkaa,
kuten puolet tutkimukseen vastanneista, olisin varmasti välttynyt ongelmilta.
Onnettomuudekseni olen kuitenkin tutkinut kansainvälisen äänilevyteollisuuden
historiaa, jota varten olen joutunut hankkimaan aineistoa ulkomaisista
kirjastoista ja arkistoista. Tavanomaisen tieteellisen kirjallisuuden
kaukolainaus sujuu mainiosti, mutta ongelmia aiheuttavat ammattilehtien vanhat
vuosikerrat. Niitä ei saa kaukolainaksi, eikä niistä saa kopioita –
tekijänoikeudellisista syistä.
Vielä hankalampaa on ollut äänitteiden kanssa. Äänilevyjen
kaukolainausjärjestelmää ei ole olemassa. Kopiointi törmää
tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Muistan hyvin, miten yritin saada Bibliotheque
Nationalesta kuultavaksi suomalaisen pianistin Sigrid Schneevoigtin
1930-luvulla tekemän levytyksen. Kirjasto ilmoitti, että kopiointia varten
tarvitaan Ranskan Teoston lupa. Englanninkieliseen pyyntöön ei koskaan tullut
vastausta. Kun lopulta kirjoitin ranskaksi, järjestö vastasi ystävällisesti,
ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että Chopinin sävellyksestä tehdään kopio.
Onnistuihan se lopulta, mutta olisin toivonut jotakin yksinkertaisempaa
järjestelmää – vaikkapa molempien maiden lakeihin kirjoitettua, tutkimusta
koskevaa poikkeusta, joka olisi antanut kansalliskirjastoille luvan vaihtaa
aineistoa keskenään.
Nyt kun kirjastot ovat digitoineet kokoelmiaan ja
julkaisseet niitä verkossa, saatavuus on parantunut merkittävästi. Ainakin
joskus. Suuri osa British Libraryn digitoidusta aineistosta on käytettävissä
vain brittiläisissä oppilaitoksissa. Maan rajojen ulkopuolelta tutkijat eivät
voi saada edes maksullista käyttöoikeutta. Sama tilanne on monessa muussa
maassa. Kopiostokaan ei tietääkseni pysty myöntämään edes maksua vastaan lupia British Libraryn aineiston käyttöön Suomessa, koska tutkimusta koskevat tekijänoikeuslain säännöksen eivät toimi Euroopan tasolla.
Tämän on huomannut jopa EU:n komissio. Suojatun aineiston
saatavuus tutkimuskäyttöön on keskeisessä osassa parhaillaan avoinna olevassa
konsultaatiossa, jossa komissio kerää eri intressitahojen kannanottoja
tekijänoikeuden ajankohtaisiin ongelmiin. (Kyselyä pidennettiin juuri
maaliskuun alkuun, joten kuka tahansa voi vastata siihen). Komissio epäilee,
että monissa maissa nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia
tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston digitoinnille kirjastoissa ja
arkistoissa. Vaikka toiminta olisikin mahdollista kansallisella tasolla,
aineiston käytöstä yli kansallisten rajojen yli ei komission mukaan ole pystytty
sopimaan.
Komissio
nostaa myös esiin tietokoneavusteisen tekstianalyysin (text mining), jota
nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö ei tunne. Viime vuonna komission suojissa
käydyt, kustantajien ja kirjastojen väliset neuvottelut tekstianalyysiä
koskevasta sopimuksesta katkesivat tuloksettomina. Kuinka on siis mahdollista,
että Suomessa kaikki nämä ongelmat on tutkimuksen mukaan jo ratkaistu?
En halua
syyttää IPR Centeriä, Aalto-yliopistoa ja muita Kopioston tutkimuksessa mukana
olleita arvovaltaisia tahoja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus sinänsä on asiallisesti tehty ja se vastaa kysymyksiin, jotka tutkijat ovat siinä asettaneet. Tosiasia kuitenkin on,
ettei tutkimuksessa ole yritettykään paneutua tekijänoikeuden ja tutkimuksen
välisiin, yleisesti tunnettuihin kitkakohtiin. Tämä olisi ollut helppo todeta
haastattelemassa aluksi vaikkapa kirjastojärjestöjen lakimiehiä. Suurella
osalla tutkijoista ei ole ongelmia. Yhtä lailla voitaisiin todeta, että
puolella suomalaisista ei ole eturauhaseen liittyviä pulmia. Ongelmat ovat
perinteisesti keskittyneet tiettyihin erikoisaloihin, joilla aineiston
saatavuus on tärkeää. Audiovisuaalisen aineiston hankinta on useimmiten
onnistunut vain epävirallisin keinoin. Nykyisin ongelmat ovat nousseet
kärjistetysti esiin uusilla tutkimusaloilla, joilla käytetään text
mining-tyyppisiä menetelmiä. On yllättävää, etteivät IPR Centerin taitavat
tutkijat ole halunneet referoida tekijänoikeuden ja tutkimuksen
suhteista käytyä vilkasta kansainvälistä keskustelua. Luulenpa että aiheesta
pitäisi Suomessa tehdä vielä toinenkin tutkimus. Eri asia, löytyykö sellaiseen
rahoitusta, kun kansalaisaloitteen käsittely on ohi.
Hyvä kirjoitus! Mainitsemiesi tahojen teettämänä tutkimus herättää heti kysymyksen puolueellisuudesta. Kopioston sivuilla tuloksesta kirjoitetaan, että " tutkijat kohtaavat tutkimustyössään ratkaisematta jääviä tekijänoikeudellisia ongelmia vain harvoin", mutta mielestäni itse tutkimusta voisi kyllä tulkita toiseenkin suuntaan, eli aika harvoin tekijänoikeuksien kanssa ei ole mitään ongelmaa. Musiikintutkijana tiedän, että jos tutkimusaineistoa ei ole itse kerännyt/tuottanut, sitä on mahdotonta tai erittäin työlästä esitellä kunnolla tutkimuksessa suoraan (musiikki/kuva/nuottinäyte). Tietysti tekijänoikeuksiin liittyy monia ongelmia, joista yleisesti ottaen suomalaisesta näkökulmasta ehkä tärkein, tutkimuksessakin esiin nostettu on se, että valtionrahoittaman tutkimuksen tulokset annetaan ilmaiseksi kansainvälisille, kaupallisille toimijoille (joilta ne sitten ostetaan julkisella rahalla takaisin). Näkisin, että se liittyy tuohon mainitsemaasi, yhtä lailla relevanttiin kirjasto-/arkistoasiaankin.
VastaaPoistaHei ! Pekka Gronowin kirjoitus heijastaa myös minun arkikokemustani tutkijoiden tekijänoikeudellisessa neuvonnassa. Aalto-yliopiston kanta on jo pitkään ollut se että tarvitaan EU tasolla säädetty tutkimuspoikkeus joka mahdollistaa European Research Area tasolla tutkimuksen ja tutkimustulosten julkaisemisen.
VastaaPoistaKopioston kanssa tehty selvitys tukee mahdollisuutta säätää jo nyt kansallisella tasolla tutkimuspoikkeus. Bernin yleisopimuksen mukaan kansallisesti säädettävällä tekijänoikeuslain poikkeuksella (tai EU-tason säädöksellä)
poikkeussäännös voidaan säätää tiettyihin erityistapauksiin, jotka
eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen
kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja
etuja. Koska Kopioston kanssa tehdyssä selvityksessä tutkijoiden tekijänoikeuspoikkeusta vaativa käyttö näyttää melko vähäiseltä tukee tämä mahdollisuutta säätää tästä asiasta kansallinen poikkeussäännös tuon Bernin yleisopimuksen ns. kolmen kohdan testin sallimissa rajoissa.Ministeri Arhinmäki on antanut OKM tekijänoikeuslakia valmisteleville virkamiehille toimeksiannon valmistella tekijänoikeuslain tutkimusta koskevia säännöksiä.
http://www.minedu.fi/OPM/Tapahtumakalenteri/2013/10/Liitekansio/OKM_toimeksianto_tekijxnoikeuslain_muutosvaiheen_valmistelu.pdf. Nyt tähän oikeudenhaltijoiden kannalta pieneen mutta tutkijoiden kannalta suureen asiaan voidaan vihdoinkin saada ratkaisu. yt Maria Rehbinder, tekijänoikeussiamies, Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu,