Kuka suojelisi public domainia?

Yhdysvalloissa on parhaillaan menossa Copyright week, toisenlainen tekijänoikeusviikko, jonka taustalla ovat kaikki amerikkalaiset kirjastojärjestöt, Electronic Frontier Foundation  ja lukuisia muita organisaatiota. Uutena intressiryhmänä mukana ovat kierrätystä edistävät järjestöt (!). Tavoitteena on kiinnittää huomiota tekijänoikeuslain kipukohtiin. Osa teemoista liittyy amerikkalaisen lainsäädännön erikoispiirteisiin, mutta osa relevantteja kaikkialla maailmassa. Viikon teemat ovat seuraavat:

Lainsäädännön avoimuus

Public domainin suojeleminen

Vapaa pääsy julkisesti tuotettuun aineistoon

Minkä ostit, saat pitää

Fair use eli tekijänoikeuden rajoitukset

Tekijänoikeuden tasapaino

Lainsäädännön avoimuus on Yhdysvalloissa ajankohtainen asia sen jälkeen, kun Edgar Snowden paljasti, että maa käy Tyynenmeren alueella salaisia neuvotteluja immateriaalioikeuksista. ”Minkä ostit, saat pitää” (You bought it, you own it) alkaa myös olla kuuma kysymys sähköisen kaupankäynnin kasvaessa. Kuluttajat ovat huomanneet, ettei musiikkitiedoston tai e-kirjan ostaja olekaan saanut rahoillaan muuta kuin oikeuden teoksen tilapäiseen käyttöön. Ongelma on polttava varsinkin kirjastoissa, jotka eivät voi lainata asiakkailleen e-kirjoja samalla tavoin perinteisiä kirjoja. Uutta on, että ongelman ovat nyt tiedostaneet myös kierrätystä tukevat järjestöt kuten Reuse Alliance. Olemme tottuneet siihen, että voimme kierrättää joululahjaksi saadut kirjat edelleen tuttujen luettaviksi. Sähkökirjojen kanssa tämä ei enää ole laillista.

”Public domain” on käsite, joka nousee amerikkalaisessa tekijänoikeuskeskustelussa jatkuvasti esiin. Suomen kielessä sille ei ole täsmällistä vastinetta. Teknisesti katsoen ”public domain” merkitsee ”teoksia, joiden tekijänoikeus on jo vanhentunut”, mutta se on samalla lailla kielteistä kapulakieltä kuin ”verovelvollisen kanssa avioliitonomaisessa suhteessa elävä henkilö”. Nykykielessä ilmaisun on korvannut käsite ”avoliitto”, siitä on tullut ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Public domainilla ei ole samanlaista vastinetta. Ehkä yhteinen kulttuuriperintö?

Public domainissa olevat teokset ovat ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Näiden teosten tekijät ovat kuolleet ajat sitten; he ja heidän perillisensä ovat saaneet nauttia teosten tuotosta sovitun ajan. Suomessa public domainiin kuuluvat esimerkiksi Aleksis Kiven, Eino Leinon, Johannes Linnankosken, Oskar Merikannon ja Akseli Gallen-Kallelan teokset, mutta aina ei ole helppo selvittää, mitkä teokset siihen kuuluvat ja mitkä eivät. 

Yhdysvalloissa kysymys on polttava, koska suoja-aikoja koskevat säännökset ovat usein epämääräisiä ja poikkeavat kansainvälisestä käytännöstä. Esimerkiksi ennen vuotta 1972 tehtyjen äänitteiden suojasta ei ole säädetty liittovaltion lailla, vaan osavaltojen lailla ja ”common lawilla”. Tämä merkitsee sitä, että jopa sata vuotta vanha äänite saattaa olla suojattu, mutta kukaan ei tiedä sen omistajaa.

Public domain on kuin luonnonsuojelualue, josta on helppo lohkoa paljoja yksityisille omistajille. Euroopassakin public domainista on leikattu suuria viipaleita lainsäädännön muutoksilla, viimeksi pidentämällä äänitteiden suoja-aika 50 vuodesta 70 vuoteen. Omituisin leikkaus on EU:n direktiiviin perustuva ja Suomenkin tekijänoikeuslaista löytyvä säännös, jonka mukaan vapaan mutta aikaisemmin julkaisemattoman teoksen julkaisija voi eräissä tapauksissa saada siihen uusia oikeuksia, joita ei tarvitse edes rekisteröidä mihinkään. Tällaisiin public domainin loukkauksiin Copyright week haluaa kiinnittää huomiota.