Antigua on 80 000 asukkaan postmoderni saarivaltio
itäisellä Karibialla. Harva viljelee enää banaaneja, uusina elinkeinoina ovat
matkailu, finanssipalvelut ja koulutus. Antigualla voi hankkia edullisesti ihan
oikean lääkärintutkinnon. 2000-luvun alussa viisi prosenttia maan työvoimasta toimi
uhkapeliteollisuudessa, jonka asiakkaat olivat pääasiassa Yhdysvalloista. Kun
Yhdysvallat asetti ulkomaisille verkkopeliyrityksille rajoituksia, elinkeino
romahti ja Antigua vei asian maailman kauppajärjestöön. Antiguan mielestä rajoitukset
rikkoivat GATT-vapaakauppasopimusta, koska Yhdysvallat salli kaupalliset verkkopelit
omien rajojensa sisällä. WTO ratkaisi asian osittain Antiguan hyväksi ja
määräsi Yhdysvallat maksamaan 21 miljoonan dollarin vuotuisia korvauksia,
joista on sen jälkeen riidelty edelleen. Tiivistelmä WTO:n päätöksestä löytyy
tästä ja koko tarina täältä. (Suomea päätös ei periaatteessa koske, koska WTO
sallii rajoitukset ”moraalisista syistä”, kunhan ne ovat johdonmukaisia.
Antigua ei saa ryhtyä tarjoamaan lottoa verkossa suomalaisille).
Antigua-Barbudalla on siis maailman kauppajärjestön
valtakirja käynnistää jonkinlaisia Yhdysvaltoja koskevia vastatoimia. Ilmoitus
uuden verkkopalvelun avaamisesta saattaa kuitenkin olla vain keino vauhdittaa
neuvotteluja. Ei ole mitenkään varmaa, hyväksyisikö WTO nimenomaan tällaiset
vastatoimet. Vaikka Antigua saisikin luvan ”lailliselle piraattipalvelimelleen”,
se saisi myydä ainoastaan 21 miljoonan dollarin arvosta yhdysvaltalaisia
teoksia vuosittain. Madonnan levyt pitäisi jättää pois sivustoilta, koska ne on
enimmäkseen tuotettu Ruotsissa. Mutta tämä avaa kyllä mielenkiintoisia näkymiä.
Jos WTO hyväksyy asian ja Suomi sen jälkeen asettaa estoja ”Antigua Bayn” nettisivuille, Antigua voi
haastaa Suomen oikeuteen vapaakaupan rajoituksista.
Antiguan tapaus osoittaa, miten monimutkaiseksi
kansainvälinen tekijänoikeus on tullut. Monet maailman valtiot sopivat jo
1800-luvulla kunnioittavansa myös toisen sopimusvaltion kansalaisten oikeuksia.
Jos Sibeliuksen musiikkia soitetaan Argentiinassa, sieltä maksetaan korvaus Suomeen.
Vastaavasti Suomi maksaa argentiinalaisen musiikin käytöstä. Tällä hetkellä
suurin osa maailman valtioista on mukana kansainvälisissä
tekijänoikeussopimuksissa. Yhdysvallat on kuitenkin jo pitkään ajanut
tekijänoikeuksien sisällyttämistä kansainvälisiin vapaakauppasopimuksiin. Jos
amerikkalaisia teoksia käytetään luvatta vaikkapa Kepulitaniassa, oikeudenomistajat
voivat aina viedä jutun paikalliseen tuomioistuimeen. Mutta jos asia seisoo
oikeudessa vuosia, tai kepulitanialaiset tuomarit vapauttavat syylliset, peli on pelattu. Kauppasopimusten perusteella Yhdysvallat voi viedä
asian WTO:n tuomioistuimeen. Sen jälkeen se voi vastatoimena asettaa
rajoituksia vaikkapa kepulitanialaisen rautamalmin tuonnille.
Yhdysvallat on kuitenkin myös hävinnyt juttuja WTO:ssa.
Huvittavin tapaus koski ”irkkubaarien” musiikkia. Meidän Teostoamme vastaava
irlantilainen tekijänoikeusjärjestö oli huomannut, että amerikkalaisissa
irkkubaareissa soitettiin suojattua musiikkia, josta ei tullut senttiäkään
korvauksia oikeudenomistajille Irlantiin. Syynä oli Yhdysvaltain
tekijänoikeuslain rajoitus, joka vapautti pienten baarien ja ravintoloiden omistajat
kaikista tekijänoikeusmaksuista. EU vei Irlannin pyynnöstä jutun WTO:n tuomioistuimeen, joka
totesi, että Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki oli tältä osin ristiriidassa
kansainvälisten tekijänoikeussopimusten kanssa. Yhdysvallat siis todettiin virallisesti ”piraattivaltioksi”
ja määrättiin maksamaan EU:lle korvauksia.
(Yhdysvallat on muutenkin aina vetänyt kotiin päin. Muistan että joskus 1980-luvulla Suomessa valitettiin, ettei amerikkalaisilta klassisen musiikin radioasemilta tullut juuri minkäänlaisia korvauksia Suomeen, vaikka sinne lähetettiin innokkaasti myös suomalaisia sävellyksiä, ja niitä joskus soitettiinkin. Suurista summista ei varmaankaan olisi ollut kysymys, mutta johonkin ne korvaukset hävisivät matkan varrella.)
En ole seurannut asian etenemistä sen jälkeen, mutta
tietääkseni Yhdysvallat ei ole muuttanut tekijänoikeuslakiaan –
siihen on vahvat sisäpoliittiset syyt. Jos joku löytää viitteen tätä koskevaan
WTO:n päätökseen, muistaakseni 1990-luvun lopulta, lisään mielelläni linkin. Varmaa kuitenkin on, ettei EU seuraa Antiguan esikuvaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti