Päätin kuitenkin elää ajassa ja ostaa musiikkia netistä.
Hakeuduin Digi-anttilaan ja valitsin sivun ”klassinen musiikki”. Kymmenen
eniten myydyn klassisen kappaleen listalta poimin numerot 8 ja 9, Maria
Callasin Vissi d’arte oopperasta Tosca sekä Mikko Alatalon Suojelusenkelin. Nettikaupoissa
levyt ovat aina aakkosjärjestyksessä esittäjän etunimen mukaan, Toscaa on turha
etsiä P:stä. Ja Mikko Alatalon Suojelusenkeli on Netti-Anttilassa todellakin sijoitettu klassiseen
musiikkiin. Suojelusenkeli maksoi nettikaupassa 1.36€ ja Callas vain euron, mikä
olikin kohtuullista, koska äänite on jo vapaa. Lisäksi kymmenen senttiä pankin kuluja
– ei paha. Kuitissa tuotteiden myyjäksi osoittautui SecuryCast Oy.
Nyt olen jo väsynyt kuuntelemaan kappaleita. Callas minulla
on sitä paitsi jo ennestään LP-levyllä, jonka äänen laatu on mielestäni
parempi. Voisinko myydä ne edelleen? Ostamani äänitteet ovat suojaamattomia
mp3-tiedostoja. Toimitusehdoissa todetaan kuitenkin, että ”palvelu
sisältää tekijänoikeudella, tavaramerkkioikeudella ja muilla
immateriaalioikeuksilla suojattua aineistoa. Asiakkaalla ei ole ilman tekijän,
oikeudenhaltijan tai SecuryCast Oy:n nimenomaista kirjallista lupaa tai
Palvelussa olevaa nimenomaista ilmoitusta laajemmasta käyttöoikeudesta (esim.
lehdistötiedotteet) oikeutta kopioida tai muuten hyödyntää Palvelusta saamaansa
aineistoa muutoin kuin omassa henkilökohtaisessa käytössään.”
Mahtaakohan ehto olla kohtuullinen? Voiko se koskea myös
aineistoa, jonka tekijänoikeudet ovat jo vanhentuneet? Kahdesta äänitiedostosta
saisin niin vähän, että tienaan summan nopeammin laittamalla keittiön nurkassa
odottavat tyhjät limupullot kierrätykseen. Tiedostojen jälleenmyynti askarruttaa
kuitenkin muitakin. Yhdysvalloissa on parhaillaan vireillä oikeusjuttu, jossa
ratkaistaan, voiko yhtiö nimeltä Re-Digi ryhtyä myymään edelleen laillisesti
ostettuja, käytettyjä mp3-musiikkitiedostoja. Re-Digi ilmoittaa olevansa The World's First Pre-Owned Digital Marketplace. Vastapuolena jutussa on Universal
Musicin hiljattain ostama EMI Music, joka katsoo, etteivät nettikaupasta musiikkia ostaneet olekaan ostaneet yhtään mitään - asiakkaat ovat ainoastaan lunastaneet lisenssin kuunnella EMI:n äänitteitä.
Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki poikkeaa jonkin verran
meikäläisestä. Euroopasta ei vastaavia ratkaisuja vielä löydy, mutta Euroopan tuomioistuimen
tuore ratkaisu jutussa Oracle vs UsedSoft Gmbh antaa ymmärtää, että ainakin
käytettyjen tietokoneohjelmien kauppa saattaa olla laillista, sanoipa tuotteen
alkuperäinen myyjä mitä tahansa. Saattaa siis olla mahdollista, että Suomeenkin
syntyy joskus Huuto.netin kaltainen käytetyn digimusiikin kauppapaikka.
Itse asiassa pitäisi olla myös äänitetuottajien edun mukaista,
että heidän tuotteillaan on jälleenmyyntiarvo. Laillisesti ladatun
musiikin arvo nousisi, jos sen voisi halutessaan myydä eteenpäin. Kuinka paljon
olisit valmis maksamaan uudesta autostasi, jos tietäisit, ettei sillä ole vähän käytettynä mitään arvoa ?
Monet digitaaliseen tekniikkaan liittyvät juridiset kysymykset ovat vaikeita myös siksi, että ne eivät ole pelkästään juridisia kysymyksiä vaan myös ontologisia.
VastaaPoistaJos koko äänitysprosessi on ollut digitaalinen, ei alkuperäistä äänitettä ("masternauha") ole ollut missään vaiheessa olemassa yksiselitteisenä fyysisenä kokonaisuutena. Loppuunsaatettu luomisprosessi tuottaa kyllä loppuäänitteen ("master recording", "session files"), mutta fyysisesti tämä tuote voi sijaita useassa eri paikassa samanaikaisesti. Itseasiassa se yleensä sijaitseekin, sillä tuskin yksikään ammattimainen toimija jättää varmuuskopioinnin tekemättä. Myös käytetyn ohjelmiston automatiikka saattaa koko ajan ylläpitää useaa identtistä kopiota äänitteestä, ja toisaalta yksittäisen tiedoston fyysinen sijainti kiintolevyllä voi muuttua esim. levyaseman eheyttämisen seurauksena, vaikka sen paikka tiedostojärjestelmässä ei muuttuisi.
Voidaan kenties osoittaa, että äänite ei ole sen mikään yksittäinen fyysinen ilmenemismuoto (kopio): koska mikä hyvänsä äänitteen yksittäinen ilmenemismuoto voidaan tuhota äänitteen itsensä tuhoutumatta, äänite ei ole yksikään noista kopioista. Äänite tuhoutuu ainoastaan, jos kaikki sen kopiot tuhoutuvat: näin ollen äänite on joko immateriaalinen ja ainoastaan ilmenee kopioissa tai sitten se on samanaikaisesti sen kaikki kopiot. Kummassakin tapauksessa tämä merkitsee sitä, että mikäli äänitteen myyminen tarkoittaa sen siirtämistä myyjän hallusta ostajan haltuun, äänitettä ei voi varsinaisesti myydä myymättä sen kaikkia kopioita.
Ostaessaan fyysisenkin digitaalisen musiikkitallenteen kuluttaja itseasiassa ostaa vain tallennusvälineen sekä tietynlaisen käyttöoikeuden tallenteen välittämään äänitemusiikkiin. Samalla on myös totta, että tuotetta ei voi varastaa kopioimalla vaan ainoastaan ottaa luvatta käyttöön.
Myös suoratoistopalvelujen ("streaming") kuten Spotify toiminta perustuu tosiasiassa siihen, että jokin tiedosto ladataan käyttäjän koneelle, vaikkakin väliaikaisesti (ja niin, ettei käyttäjä voi sitä ilman jonkinlaista vaivannäköä kopioida). YouTubessa videon latautuessa näkyvä vaaleanharmaa, oikealle etenevä palkki kuvaa juuri tätä (usein tekijänoikeuksien alaisen) informaation siirtymistä käyttäjän koneen muistiin. Tässä mielessä kappaleen kuuntelu suoratoistopalvelun kautta ei olennaisesti eroa MP3-tiedoston kuuntelusta.
Musiikkiteollisuuden argumentti, että se ei myy musiikkia vaan ainoastaan myy (tai vuokraa) musiikkikappaleiden käyttöoikeuksia, jolloin sillä on oikeus päättää, minkälaisia, millaisiin tallenteisiin sidottuja ja minkähintaisia käyttöoikeuksia se myy, nojaa oikeastaan samaan perusteluun kuin piraattien väite, ettei luvaton tiedostonjakaminen ole varkautta. Molemmat väitteet mahdollistaa äänitemusiikin ontologinen erityisluonne, siis se, että digitaalinen äänite ei ole yksikään kopionsa vaan on ne kaikki. Toisin sanoen musiikkiteollisuudella ja piraateilla on ehkä sama intuitiivinen käsitys äänitemusiikin ontologisesta perusluonteesta, mutta erilaiset juridiset tulkinnat.
Olen pitkälti samaa mieltä. Jäljelle jää kuitenkin kuluttajan oikeuksiin liittyvä kysymys: minkälaisen lisenssin kuluttaja saa "ostaessaan" äänitiedoston. Kuinka kauan se on voimassa? Mitä kaikkia tekoja lisenssi kattaa? Fyysisen äänitallenteen "käyttölisenssi" on voimassa "ikuisesti", ja sen voi myös luovuttaa toiselle.
PoistaMielenkiintoinen detalji on, että jos deejii ostaa laillisesti verkkokaupasta musiikkia ja hankkii erikseen lisenssin sen julkiseen esittämiseen, hänen on LISÄKSI hankittava lisenssi ostamansa musiikin pysyvään tallentamiseen. Tätä ei yksittäiseltä kuluttajalta sentään vaadita.
PG