Käynnistääkö Antigua laillisen ”piraattipalvelimen”?

Antigua-Barbudan saarivaltio aikoo maanantaina 29.1. jättää maailman kauppajärjestölle WTO:lle kirjelmän, jossa se vaatii oikeutta myydä amerikkalaisia elokuvia ja musiikkia ilman oikeudenomistajien lupaa, kertoo suurlähettiläs Colin Murdoch Antigua Observer-lehdelle. Kysymyksessä on vastatoimi Yhdysvaltain Antigualle asettamille kaupparajoituksille, jotka WTO on jo aikaisemmin todennut kansainvälisten sopimusten vastaisiksi. TorrentFreak-sivusto on jo tulkinnut ilmoitusta siten, että Antigua haluaa avata WTO:n tuella laillisen piraattisivuston.

Antigua on 80 000 asukkaan postmoderni saarivaltio itäisellä Karibialla. Harva viljelee enää banaaneja, uusina elinkeinoina ovat matkailu, finanssipalvelut ja koulutus. Antigualla voi hankkia edullisesti ihan oikean lääkärintutkinnon. 2000-luvun alussa viisi prosenttia maan työvoimasta toimi uhkapeliteollisuudessa, jonka asiakkaat olivat pääasiassa Yhdysvalloista. Kun Yhdysvallat asetti ulkomaisille verkkopeliyrityksille rajoituksia, elinkeino romahti ja Antigua vei asian maailman kauppajärjestöön. Antiguan mielestä rajoitukset rikkoivat GATT-vapaakauppasopimusta, koska Yhdysvallat salli kaupalliset verkkopelit omien rajojensa sisällä. WTO ratkaisi asian osittain Antiguan hyväksi ja määräsi Yhdysvallat maksamaan 21 miljoonan dollarin vuotuisia korvauksia, joista on sen jälkeen riidelty edelleen. Tiivistelmä WTO:n päätöksestä löytyy tästä ja koko tarina täältä. (Suomea päätös ei periaatteessa koske, koska WTO sallii rajoitukset ”moraalisista syistä”, kunhan ne ovat johdonmukaisia. Antigua ei saa ryhtyä tarjoamaan lottoa verkossa suomalaisille).

Antigua-Barbudalla on siis maailman kauppajärjestön valtakirja käynnistää jonkinlaisia Yhdysvaltoja koskevia vastatoimia. Ilmoitus uuden verkkopalvelun avaamisesta saattaa kuitenkin olla vain keino vauhdittaa neuvotteluja. Ei ole mitenkään varmaa, hyväksyisikö WTO nimenomaan tällaiset vastatoimet. Vaikka Antigua saisikin luvan ”lailliselle piraattipalvelimelleen”, se saisi myydä ainoastaan 21 miljoonan dollarin arvosta yhdysvaltalaisia teoksia vuosittain. Madonnan levyt pitäisi jättää pois sivustoilta, koska ne on enimmäkseen tuotettu Ruotsissa. Mutta tämä avaa kyllä mielenkiintoisia näkymiä. Jos WTO hyväksyy asian ja Suomi sen jälkeen asettaa estoja ”Antigua Bayn” nettisivuille, Antigua voi haastaa Suomen oikeuteen vapaakaupan rajoituksista.

Antiguan tapaus osoittaa, miten monimutkaiseksi kansainvälinen tekijänoikeus on tullut. Monet maailman valtiot sopivat jo 1800-luvulla kunnioittavansa myös toisen sopimusvaltion kansalaisten oikeuksia. Jos Sibeliuksen musiikkia soitetaan Argentiinassa, sieltä maksetaan korvaus Suomeen. Vastaavasti Suomi maksaa argentiinalaisen musiikin käytöstä. Tällä hetkellä suurin osa maailman valtioista on mukana kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa. Yhdysvallat on kuitenkin jo pitkään ajanut tekijänoikeuksien sisällyttämistä kansainvälisiin vapaakauppasopimuksiin. Jos amerikkalaisia teoksia käytetään luvatta vaikkapa Kepulitaniassa, oikeudenomistajat voivat aina viedä jutun paikalliseen tuomioistuimeen. Mutta jos asia seisoo oikeudessa vuosia, tai kepulitanialaiset tuomarit vapauttavat syylliset, peli on pelattu. Kauppasopimusten perusteella Yhdysvallat voi viedä asian WTO:n tuomioistuimeen. Sen jälkeen se voi vastatoimena asettaa rajoituksia vaikkapa kepulitanialaisen rautamalmin tuonnille.

Yhdysvallat on kuitenkin myös hävinnyt juttuja WTO:ssa. Huvittavin tapaus koski ”irkkubaarien” musiikkia. Meidän Teostoamme vastaava irlantilainen tekijänoikeusjärjestö oli huomannut, että amerikkalaisissa irkkubaareissa soitettiin suojattua musiikkia, josta ei tullut senttiäkään korvauksia oikeudenomistajille Irlantiin. Syynä oli Yhdysvaltain tekijänoikeuslain rajoitus, joka vapautti pienten baarien ja ravintoloiden omistajat kaikista tekijänoikeusmaksuista. EU vei Irlannin pyynnöstä jutun WTO:n tuomioistuimeen, joka totesi, että Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki oli tältä osin ristiriidassa kansainvälisten tekijänoikeussopimusten kanssa. Yhdysvallat siis todettiin virallisesti ”piraattivaltioksi” ja määrättiin maksamaan EU:lle korvauksia.

(Yhdysvallat on muutenkin aina vetänyt kotiin päin. Muistan että joskus 1980-luvulla Suomessa valitettiin, ettei amerikkalaisilta klassisen musiikin radioasemilta tullut juuri minkäänlaisia korvauksia Suomeen, vaikka sinne lähetettiin innokkaasti myös suomalaisia sävellyksiä, ja niitä joskus soitettiinkin. Suurista summista ei varmaankaan olisi ollut kysymys, mutta johonkin ne korvaukset hävisivät matkan varrella.)

En ole seurannut asian etenemistä sen jälkeen, mutta tietääkseni Yhdysvallat ei ole muuttanut tekijänoikeuslakiaan – siihen on vahvat sisäpoliittiset syyt. Jos joku löytää viitteen tätä koskevaan WTO:n päätökseen, muistaakseni 1990-luvun lopulta, lisään mielelläni linkin. Varmaa kuitenkin on, ettei EU seuraa Antiguan esikuvaa…

Kuka ostaisi minulta käytetyn musiikkitiedoston ?

Kuulun ikäpolveen, jolle musiikin lataaminen tiedostomuodossa on vierasta. Kun levyt ovat hyllyssäni, ei tarvitse pelätä kovalevyn hajoamista. Jos kyllästyn niihin, voin lahjoittaa ne pois tai viedä ne tuttuun divariin ja vaihtaa muihin levyihin. Savikiekkoja voi soittaa, vaikka sähköt olisivat poikki.

Päätin kuitenkin elää ajassa ja ostaa musiikkia netistä. Hakeuduin Digi-anttilaan ja valitsin sivun ”klassinen musiikki”. Kymmenen eniten myydyn klassisen kappaleen listalta poimin numerot 8 ja 9, Maria Callasin Vissi d’arte oopperasta Tosca sekä Mikko Alatalon Suojelusenkelin. Nettikaupoissa levyt ovat aina aakkosjärjestyksessä esittäjän etunimen mukaan, Toscaa on turha etsiä P:stä. Ja Mikko Alatalon Suojelusenkeli on Netti-Anttilassa todellakin sijoitettu klassiseen musiikkiin. Suojelusenkeli maksoi nettikaupassa 1.36€ ja Callas vain euron, mikä olikin kohtuullista, koska äänite on jo vapaa. Lisäksi kymmenen senttiä pankin kuluja – ei paha. Kuitissa tuotteiden myyjäksi osoittautui SecuryCast Oy.

Nyt olen jo väsynyt kuuntelemaan kappaleita. Callas minulla on sitä paitsi jo ennestään LP-levyllä, jonka äänen laatu on mielestäni parempi. Voisinko myydä ne edelleen? Ostamani äänitteet ovat suojaamattomia mp3-tiedostoja. Toimitusehdoissa todetaan kuitenkin, että ”palvelu sisältää tekijänoikeudella, tavaramerkkioikeudella ja muilla immateriaalioikeuksilla suojattua aineistoa. Asiakkaalla ei ole ilman tekijän, oikeudenhaltijan tai SecuryCast Oy:n nimenomaista kirjallista lupaa tai Palvelussa olevaa nimenomaista ilmoitusta laajemmasta käyttöoikeudesta (esim. lehdistötiedotteet) oikeutta kopioida tai muuten hyödyntää Palvelusta saamaansa aineistoa muutoin kuin omassa henkilökohtaisessa käytössään.”

Mahtaakohan ehto olla kohtuullinen? Voiko se koskea myös aineistoa, jonka tekijänoikeudet ovat jo vanhentuneet? Kahdesta äänitiedostosta saisin niin vähän, että tienaan summan nopeammin laittamalla keittiön nurkassa odottavat tyhjät limupullot kierrätykseen. Tiedostojen jälleenmyynti askarruttaa kuitenkin muitakin. Yhdysvalloissa on parhaillaan vireillä oikeusjuttu, jossa ratkaistaan, voiko yhtiö nimeltä Re-Digi ryhtyä myymään edelleen laillisesti ostettuja, käytettyjä mp3-musiikkitiedostoja. Re-Digi ilmoittaa olevansa The World's First Pre-Owned Digital Marketplace. Vastapuolena jutussa on Universal Musicin hiljattain ostama EMI Music, joka katsoo, etteivät nettikaupasta musiikkia ostaneet olekaan ostaneet yhtään mitään - asiakkaat ovat ainoastaan lunastaneet lisenssin kuunnella EMI:n äänitteitä.

Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki poikkeaa jonkin verran meikäläisestä. Euroopasta ei vastaavia ratkaisuja vielä löydy, mutta Euroopan tuomioistuimen tuore ratkaisu jutussa Oracle vs UsedSoft Gmbh antaa ymmärtää, että ainakin käytettyjen tietokoneohjelmien kauppa saattaa olla laillista, sanoipa tuotteen alkuperäinen myyjä mitä tahansa. Saattaa siis olla mahdollista, että Suomeenkin syntyy joskus Huuto.netin kaltainen käytetyn digimusiikin kauppapaikka.

Itse asiassa pitäisi olla myös äänitetuottajien edun mukaista, että heidän tuotteillaan on jälleenmyyntiarvo. Laillisesti ladatun musiikin arvo nousisi, jos sen voisi halutessaan myydä eteenpäin. Kuinka paljon olisit valmis maksamaan uudesta autostasi, jos tietäisit, ettei sillä ole  vähän käytettynä mitään arvoa ?

Suoja-ajat pitenevät

Äänilevyjen suoja-ajat pitenivät tämän vuoden alussa 50 vuodesta 70 vuoteen. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vuonna 1962 julkaistujen äänilevyjen tekijänoikeudellinen suoja-aika on juuri päättynyt, mutta vuonna 1963 julkaistujen levyjen suoja jatkuu vielä kahdellakymmenellä vuodella eli vuoden 2033 loppuun. ”Jatkoaikaa” saavat mm Brita Koivusen Saavissa on reikä, Eino Grönin Kohtalon tango sekä The Soundsin Emma. Suomen lainsäädännössä pidennys ei vielä näy, mutta koska EU hyväksyi asiaa koskevan direktiivin vuonna 2011, asia tulee meidänkin eduskuntamme käsiteltäväksi ennen vuoden loppua.

Suoja-ajan pidennystä perusteltiin aikoinaan mm sillä, että taiteilijoiden pitää saada nauttia esitystensä tuotoista elinaikansa loppuun saakka. Vasta-argumenttina todettiin, että pidennyksen vuoksi suuri määrä levytyksiä saattaa lukkiutua vielä kahdeksi vuosikymmeneksi levy-yhtiöiden holveihin, jos tuottajat eivät julkaise uudelleen vanhoja äänitteitä eivätkä anna muidenkaan tehdä sitä. Taloudellisesti kysymys ei ole suurista asioista. Kauppojen hyllyiltä löytyy vähän vanhoja äänitteitä, riippumatta siitä onko suoja-aika voimassa tai ovatko ne jo vapaita. Radiosoitoista kaikkien yli 50 vuotta vanhojen levyjen osuus on yhden prosentin luokkaa. Eino Grönin tulot eivät juuri riipu siitä, säilyykö Kohtalon tango suojattuna vai ei. Suurempi merkitys pidennyksellä on niille yhtiöille, jotka omistavat pääosan vanhemmista suomalaisista levyistä - nehän saavat mm puolet levyjen soitosta  kertyvistä Gramex-tuloista.

Tällä hetkellä suoja-ajan pidennystä valmistellaan kaikissa EU-maissa, ja esimerkiksi Britannian Intellectual Property Office on käynnistänyt julkisen konsultaation. Uudistuksen pääpiirteet on lyöty lukkoon direktiivissä, mutta yksityiskohdissa on vielä hiomista. Direktiiviin sisältyy ”use it or lose it” –periaate, joka on herättänyt keskustelua. Säännön tarkoituksena on varmistaa, että levy-yhtiöt ryhtyvät todella julkaisemaan uudelleen levyjä, joiden suoja pitenee. Jos näin ei tapahdu, taiteilijoilla on mahdollisuus saada levyn oikeudet itselleen. Miten tämä käytännössä tapahtuisi, on kuitenkin vielä epäselvää. Pitääkö taiteilijoiden toimia yhdessä, vai voiko jokainen erikseen toimia asiassa?

Nyt on käynyt selväksi, ettei myöskään ole yksiselitteistä onko levy saatavissa vai ei. Sony julkaisi viime joulukuussa sadan kappaleen painoksen Bob Dylanin vuonna 1962 tekemiä julkaisemattomia äänityksiä. Tarkoituksena oli turvata, ettei niiden suoja päättyisi vuoden 2012 lopussa. Nyt julkaisuvuodeksi tuli 2012 ja äänitteet pääsivät pidennetyn suojan piiriin. Pientä painosta perusteltiin sillä, ettei sen haluttu kilpailevan Dylanin tuoreen albumin Tempestin  kanssa. Mutta mitä nykymaailmassa vaaditaan, että äänite täyttää direktiivin julkaisuehdon, jos levy-yhtiö ei jostakin syystä halua panostaa uudelleenjulkaisuun, mutta haluaa kuitenkin istua oikeuksien päällä. Riittääkö että levy on ollut viikon ajan ostettavissa paikallisella valuutalla nettikaupasta Burkina Fasossa?

Tämäkin saattaa olla vain teoreettinen ongelma. Esimerkiksi Warner Music Finland on julkisuudessa luvannut julkaista lähiaikoina koko vanhan ohjelmistonsa verkkokaupassa. Sadan kappaleen Dylan-julkaisu antaa kuitenkin ajatuksen aihetta.

YouTuben ja GEMAn neuvottelut katkenneet Saksassa

YouTube on kaikkien tuntema yhteisöpalvelu, jonka sivuilta löytyy valtava määrä käyttäjien lataamaa musiikkia ja videoita. Joukossa on sekä tuottajien itse julkaisemia promoja että aineistoa, jonka julkaisemiseen ei ole hankittu asianmukaisia lupia. YouTube katsoo, että vastuu lupien hankkimisesta on aineiston tallentajilla, vaikka se itse myy mainostilaa aineiston yhteyteen.

GEMA on saksalaisten säveltäjien tekijänoikeusjärjestö, joka vastaa meidän Teostoamme. Järjestöllä oli aikaisemmin YouTuben kanssa sopimus säveltäjille maksettavista korvauksista, mutta se päättyi vuonna 2009. Sen jälkeen osapuolet ovat neuvotelleet GEMAn vaatimasta 1,6 miljoonan euron korvauksesta. Viime viikolla neuvottelut katkesivat, ja asian käsittely jatkuu oikeudessa.

Juttu on kieltämättä tulkinnanvarainen. Onko YouTube verkkolehteen verrattavissa oleva julkaisija, joka vastaa kaikesta sivuiltaan  löytyvästä sisällöstä? Vai onko se vain Elisaan verrattava verkkopalvelun tarjoaja, jonka velvollisuudet rajoittuvat lainvastaisen aineiston poistoon selvissä rikostapauksissa? Jos vastaus on jälkimmäinen, GEMAn  täytyy itse jäljittää henkilöt, jotka ovat syöttäneet YouTubeen suojattua musiikkia, ja lähettää heille lasku. Toinen mahdollisuus on, että GEMA lähettää säveltäjien nimissä YouTubelle listan kaikista teoksista, joihin ei ole hankittu asianmukaisia lupia, ja vaatii YouTubea poistamaan ne. YouTuben palvelu Saksassa kuihtuisi pian sen jälkeen.

Asian käsittely jatkuu nyt saksalaisessa tuomioistuimessa, joten odotamme lisää uutisia. GEMA on koonnut listan tuhannesta sävellyksestä, joka sen mukaan sisältää vain esimerkkejä luvattomasti julkaistusta aineistosta. GEMA vaatii lisäksi YouTubea poistamaan sivuiltaan kaikki maininnat, joiden se katsoo sisältävät vääriä väitteitä GEMAn vaatimuksista.

Mielenkiintoinen sivujuoni asiassa on, että tilanne kaikissa Euroopan maissa on samanlainen. YouTubessa on myös runsaasti suomalaista musiikkia, jonka käyttöön kukaan ei ole hankkinut lupaa. En kuitenkaan muista, että Teosto tai Tekijänoikeuden tiedotus- tai valvontakeskus olisivat hiiskuneet asiasta sanaakaan. Ehkä tämä on viisasta: annetaan Saksan ensin ratkaista asia, ja sovelletaan sitten tuloksia muihin maihin. Tähän saattaa kuitenkin mennä vuosia, ja siihen saakka epävarmuus jatkuu.