tag:blogger.com,1999:blog-75177721238544669542024-03-08T23:49:27.421+02:00Kuka omistaa musiikin?Blogissa käsitellään tekijänoikeuteen, musiikkiin ja äänilevyn historiaan liittyviä ajankohtaisia tai muuten kiinnostavia aiheitaPekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.comBlogger102125tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-71684415407878694632017-02-24T22:33:00.001+02:002017-02-24T22:33:13.318+02:00Sammuvatko kaapelikanavat?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="color: #191919;">Jo muutaman päivän ajan
uutisissa on hehkutettu, että eräiden tv-kanavien näkyvyys kaapeliverkossa
uhkaa loppua lähipäivinä. Uhanalaisia ovat ainakin Ava, Hero ja Jim. </span><span style="color: #191919;">HS:n mukaan ”<span style="background: white;">Kanavanäkyvyyden vaarantava tilanne syntyi, kun
tekijänoikeusjärjestöt alkoivat vaatia kaapelioperaattoreilta uutta
tekijänoikeusmaksua EU-säädöksiin perustuen. Operaattorit kieltäytyivät
maksamasta, eivätkä tv-yhtiötkään olleet valmiita maksamaan.</span> DNA:n
kuluttajaliiketoiminnan johtaja<span class="apple-converted-space"> </span></span><a href="http://www.hs.fi/haku/?search-term=Pekka%20V%C3%A4is%C3%A4nen" style="-webkit-tap-highlight-color: transparent; box-shadow: none; box-sizing: inherit; font-stretch: inherit; font-variant-numeric: inherit; line-height: inherit;"><b><span style="background: white; border: none windowtext 1.0pt; color: black; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm; text-decoration: none; text-underline: none;">Pekka Väisänen<span class="apple-converted-space"> </span></span></b></a><span style="background: white; color: #191919;">sanoo, että DNA on valmis jatkamaan sopimusta vain
vanhalta pohjalta, eikä aio taipua lisämaksuihin tekijänoikeuksista. Laki ei
hänen mukaansa salli operaattorin periä vaadittuja lisämaksuja
kaapeliasiakkailta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #191919;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="background: white; color: #191919;">Kauppalehden
mukaan taas ”</span>Nelonen Median
kuluttajaliiketoiminnan johtajan <b>Lassi Tasajärven </b>mukaan <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tv-kanavat-ja-operaattorit-napit-vastakkain---nelonen-taustalla-lypsy-lisamaksuista/L42wvkKY" target="_blank"><span style="border: none windowtext 1.0pt; color: black; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm; text-decoration: none; text-underline: none;">tekijänoikeusjärjestöjen korvausvaatimukset ovat syy </span></a>tv-yhtiöiden
ja kaapelioperaattorien kiistaan jakelusopimusneuvotteluissa.”<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Yksikään
uutislähde ei ole muistanut kertoa, että laki on muuttunut, eikä asian
pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Eduskunta hyväksyi jo vuonna 2015
hallituksen esityksen mukaisesti tekijänoikeuslain 25 i pykälän, <span style="color: #4e4e4e; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><i>Jakeluvelvoitteen alaisten ohjelmien
edelleen lähettäminen</i>. Vastaava säännös on itse asiassa ollut laissa yhtä kauan
kun Suomessa on ollut kaapelitelevisiotoimintaa, vaikka se välillä
kumottiinkin. Nyt se on EU:n vaatimuksesta taas palautettu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="color: #4e4e4e; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Tekijänoikeuslain
näkökulmasta asia on ihan selvä (vaikka voidaankin kysyä, pitäisikö sen olla
näin). Televisioyhtiöillä on normaalisti oikeudet ohjelmiensa lähettämiseen katsojien
antenneihin. Kun väliin astuu kolmas osapuoli, vaikkapa kaapeliyhtiö tai
tallennuspalvelu, joka tekee toiminnallaan bisnestä, kyseessä on uusi
käyttötapahtuma. Suorasta antennivastaanotosta ei synny mitään lisäkorvauksia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="color: #4e4e4e; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Onko jonkun todella
maksettava eri korvaus siitä, että ohjelma tulee katsojien vastaanottimeen
kaapeliverkon kautta? Ja jos on, eikö sen pitäisi koskea myös Ylen kanavia? Ehkä
ei pitäisi. Mutta toisaalta kaapelioperaattorit ovat hyvin tienneet. että
tällainen laki on olemassa. Taloyhtiöt on vain erehdytetty uskomaan, ettei
tästä voi koskaan aiheutua mitään lisäkustannuksia. (Mahdollisten kustannusten tasoa
puitiin muuten jo lain valmistelun yhteydessä, ja silloin kävi ilmi, että kyse
olisi marginaalisista summista).<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 15.6pt; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #191919; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Minun puolestani Ava, Hero ja Jim saavat
hyvinkin katketa vastaanottimestani. Katson sen sijaan YouTubea. Ihmetyttää
kuitenkin, miten heppoisesti asiasta on uutisoitu. Mihin on unohtunut
taustatietojen tarkistaminen? Olisi joku voinut ainakin kertoa, että eduskunta
on jo päättänyt asiasta kaksi vuotta sitten.</span><span style="color: #191919; font-family: "Georgia",serif; font-size: 13.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"> </span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-1372821552110381772017-02-08T11:29:00.002+02:002017-02-08T11:29:40.515+02:00Ovatko radio- ja tv-arkistot mammutteja?<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Tuore uutinen kertoo, että <b>Yle aloittaa (taas yhdet) yt-neuvottelut.</b> Ne koskevat 102 vakituisessa työsuhteessa olevaa työntekijää. Neuvottelut kohdistuvat pääosin Ylen <b>arkisto</b>-, markkinointi- ja versiointitoiminnoissa sekä radiokanavien puffituotannossa ja äänimaisemoinnissa oleviin tehtäviin. Lisäksi supistetaan vanhojen <b>arkistofilmien digitointia.</b></div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Vanha neuvo sanoo, ettei pidä puuttua entisen työpaikkansa asioihin. En edes tunne uutisen yksityiskohtia. Siksi käsittelen asiaa yleiseltä kannalta.</div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Kun kauan sitten aloin käydä <b>av-arkistojen kansainvälisissä kokouksissa</b>, niitä hallitsivat suurten yleisradioyhtiöitten edustajat. Erittäin päteviä ihmisiä varsinkin Saksan Liittotasavallasta, jossa jokaisessa osavaltiossa oli oma radio- ja tv-yhtiönsä. Nykyisin osanottajalistoilla ei juuri näy yleisradioväkeä. Eläkkeelle jääneiden tilalle ei ole otettu uusia, jäljellä olevilla ei ole varaa käydä kokouksissa. Tilalle on tullut jonkin verran uutta väkeä kansalliskirjastoista ja uusista kansallisista av-arkistoista, mutta saksankielisten maiden av-arkistojen yhteistyöelin harkitsee toimintansa lopettamista kokonaan.</div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Yleisradiomonopolien aika ei enää palaa. Mutta niiden arkistot eivät ole kadonneet mihinkään (ainakaan vielä, onneksi). Niihin on tallennettu yli puoli vuosisataa Euroopan kulttuurihistoriaa, miljoonia tunteja ääni- ja kuvanauhaa ja filmiä. Ainakin 1960-luvulta lähtien olemme eläneet audiovisuaalisen kulttuurin aikaa, mutta sen dokumentointi on pahasti kesken. Säästötoimien tuloksena on omituinen noidankehä.</div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<b>Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt</b> kautta Euroopan ovat joutuneet supistamaan toimintaansa rajusti. Jäljellä olevat resurssit kohdistetaan ohjelmatoimintaan, kaikesta muusta säästetään. Arkistojen merkitys tunnustetaan yhtiöiden uusissa verkkopalveluissa, mutta Ylen Areenasta ja muilta vastaavilta sivustoilta löytyy vain murto-osa arkistojen aineistosta. Toisaalta yhtiöt ovat olleet haluttomia avaamaan arkistojaan ulkopuolisten käyttöön, ovathan ne jonkinlainen kilpiluetu. Tekijänoikeudet estävät arkistoaineiston myymisen.</div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Samaan aikaan <b>kansalliskirjastot</b> ovat monissa maissa ryhtyneet painetun tekstin lisäksi arkistoimaan kuvaa ja ääntä. Toisissa maissa tätä varten on perustettu uusia <b>kansallisia av-arkistoja</b>. Hyvin harvat ovat kuitenkaan halunneet ottaa vastuulleen vanhojen yleisradioyhtiöiden suuria arkistoja - poikkeuksena vain Ranska ja Norja.</div>
<div class="yle__article__paragraph" data-reactid="165" style="background-color: white; border: 0px; font-family: Roboto, Arial, sans-serif; font-size: 17px; line-height: 1.45; margin-bottom: 0.85em; padding: 0px; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
Euroopan historialliset radio- ja tv-arkistot ovat kuin mammutteja, joiden reviiri kutistuu päivä päivältä olosuhteiden muutosten takia. Ne kestävät aikansa, mutta kellään ei tunnu olevan ratkaisua siihen, miten niille lopulta käy. Muuttuuko ilmasto, vai vaalenevatko niiden luut jossakin tundralla?</div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-16087242918228127292017-01-05T11:41:00.001+02:002017-01-05T11:48:30.473+02:00Kansalliset kulttuurit, kansalliset musiikit<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Suomi täyttää sata vuotta, ja sen kunniaksi pyrimme monin
tavoin tekemään suomalaista kulttuuria tunnetuksi niin kotimaassa kuin maailmalla.
Uuden vuoden aattona Töölönlahdella oli televisiossakin nähty mahtava
spektaakkeli, joka Helsingin Sanomien mukaan löysi ”suomalaisia yhdistäviä
tekijöitä nykykulttuurista”. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mitä sitten on tämä suomalaisia yhdistävä kulttuuri, ja
miltä se tuntuu ulkomaalaisesta, sellaisessa joka ei ole Suomessa kasvanut,
käynyt suomalaista koulua ja katsonut koko ikänsä suomalaista televisiota?
Iloitsemme siitä, että suomalaiset taiteilijat menestyvät maailmalla, mutta
useimmiten ne näyttävät olevan sellaisia, jotka esiintyvät englanniksi tai
joita on käännetty maailmankielille. Ei Saara Aaltokaan laula suomeksi,
valitettavasti mutta ymmärrettävästi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Maailman kulttuurissa on suuria ja pieniä virtoja. On
varmasti myönnettävä, että me olemme saaneet muilta enemmän kuin muut meiltä.
Meidän on vaikea nähdä, miltä oma kulttuurimme näyttää ulospäin, kun itse
olemme koko ajan sen keskellä. Mutta
entä jos tekisimme ajatuskokeen ja yrittäisimme tutustua jonkun muun pienen
maan kansalliseen kulttuuriin? Miltä se tuntuu? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ensimmäisenä ongelmana on selvittää, mikä sitten on jonkin
maan kulttuuria. Tanskan kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2006 <a href="http://kum.dk/publikationer/2006/kulturkontakten-nr-12-2006/">”Tanskan kulttuurin kaanonin”</a>, jonka tavoitteena oli kertoa mm maahanmuuttajille, mikä
ministeriön mielestä oli tärkeää ja olennaista tanskalaista kulttuuria. Tuolle
kaanonille naureskeltiin Tanskassa. Monet (varsinkin listalta pudonneet) huomauttivat,
ettei kulttuuria voi noin vain tiivistää yhteen listaan. Mutta ulkomaalaiselle
kaanon tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua tanskalaiseen kulttuuriin ja
testata omaa Tanskan tuntemustaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kuten arvata saattaa, listalla on kansainvälisesti
tunnettuja nimiä, Thorvaldsen, Nielsen, Kierkegaard, Blixen, von Trier. Ne kuuluvat
myös Suomessa kulttuuriin kaanoniin. Listalla ovat myös Lego-palikat, Tanskan
lahja maailman lapsille. Populaarimusiikkiakaan ei ole unohdettu, vaikka näin
kymmenen vuotta myöhemmin kanonisoitujen tanskalaisten artistien lista tuntuu
jo vanhentuneelta: <b>Kim Larsen, Savage Rose</b> ja <b>Gasolin</b>. Suomesta varmasti
<b>Sibelius</b>, Aalto (Alvar, ei Saara), Kaurismäki ja Nightwish voisivat kuulua kansalliseen kaanonin,
jonka toivoisimme ulkomaalaistenkin tuntevan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sitten tulee kuitenkin nimiä, jotka eivät kanonisoidusta
asemasta huolimatta sano minulle mitään. <b>Inger Christensenin</b> runokokoelma
<i>Sommerfugledalen</i> (1991) on jäänyt lukematta. <b>Sebastianin</b> albumi <i>Stjerne till
stöv</i> ja <b>C. V. Jörgensenin</b> <i>Tidens ternin</i> laulut ovat myös menneet ohi korvien. Tanskan
kulttuurin kaanoniin kuuluu myös Höjskolesange, Kansanopiston laulukirja. Se
sisältää kaikki tanskalaisten rakastamat isänmaalliset laulut, joilla oli
natsimiehityksen aikana suuri merkitys, mutta yhtään niistä en muista edes
nimeltä. Suomessa sitä vastaisivat ainakin maakuntalaulut, Finlandia ja
<b>Sillanpään marssilaulu</b>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minusta ei siis ole sivistyneeksi tanskalaiseksi, vaikka
olen vuosien mittaan käynyt säännöllisesti Tanskassa ja ymmärrän kirjoitettua
tanskaa kohtalaisesti. Suomeen muuttanut tanskalainen on luultavasti vielä
heikommassa asemassa, hänellä ei ole apua edes kouluruotsista. Entä sitten, jos
otetaan jokin muu pieni maa, jossa on oudompi kieli ja jonka kanssa meillä on
vielä vähemmän kontaktia? Mitä me tiedämme slovenialaisesta, belgialaisesta tai
liettualaisesta kulttuurista, mitä he tietävät meistä? Miten voisimme edes
täsmentää kysymystä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><b>Latvian</b> kulttuuriministeriö on – ilmeisesti Tanskan
innoittamana – julkaissut oman kaanoninsa, jossa listataan <a href="http://www.kulturaskanons.lv/en/1/">latvialaisen kulttuurin keskeisiä saavutuksia</a> <b>Rundalen linnasta</b> moderniin runouteen. Latvialaisen
kirjallisuuden keskeisten teosten luettelo on jo tyrmäävä. Vain muutama teos on
ilmestynyt suomen kielellä – esimerkiksi <b>Rudolfs Blaumansin</b> novellit
ilmestyivät suomeksi jo 1923. Käännöksiä muillekin kielille, venäjää lukuun
ottamatta, on vaikea löytää. Rupea siinä sitten perehtymään Latvian kirjallisuuteen. Suomalaista kirjallisuutta on ilmestynyt latviaksi
huomattavasti enemmän, mutta tästä tuskin voi päätellä, kumpi on parempaa…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Parempi aloittaa musiikista. Suomalaisia varmasti
ilahduttaa, että <b>kanteleen soitto</b> on ministeriön mukaan tärkeä osa latvialaista
kulttuuriperintöä. Luettelossa on myös muita kiinnostavia säveltäjiä, ja monet
mukaan otetuista teoksista näyttävät liittyvät samalla tavoin maan kansalliseen
historiaan kuin vaikkapa Sibeliuksen Finlandia. Mutta millaista on latvialainen
populaarimusiikki? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Peter von Baghilla oli tapana sanoa, että iskelmät ovat
kansakunnan salattu historia. Latvian kulttuurin kaanoniin on nostettu vain
yksi populaarimusiikin säveltäjä, <b>Raimonds Pauls</b>, joka tunnetaan Suomessakin. Hänen
mainettaan meillä varjostaa kuitenkin loppuun kulutettu <b>Miljoona ruusua</b>,
jonka onnettomalla suomennoksella ei ole yhteyttä alkuperäiseen. Mutta jos
Pauls on kotimaansa Toivo Kärki, ketkä ovat Latvian Georg Malmsten, Olavi
Virta, Unto Mononen, Juice Leskinen, Hector, Otto Donner ja CMX?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Aikaisemmin olisi ollut mahdotonta selvittää asiaa
oleskelematta pitkään Latviassa. Internet on muuttanut kaiken: YouTuben,
Spotifyn, Wikipedian ja muiden verkkopalveluiden aikana on helppoa tutustua
Latvian kulttuuriin. Internet ei kuitenkaan ole kirjasto tai yliopisto, vaan
täyteen ahdettu divari, jossa informaatio on itse etsittävä. Ajan mittaan tieto
kuitenkin kumuloituu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Pari vuotta sitten päätin ryhtyä kartoittamaan
latvialaisen populaarimusiikin historiaa selvittääkseni, pitääkö Petterin väite
paikkansa. Millainen on maan salattu historia? Kartoituksen tulokset löytyvät uudesta blogistani, jonka otsikkona on
<b><a href="https://sadanvuodenkuluttuapiebalgassa.blogspot.fi/">Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa</a></b>. Se on yksi Raimonds Paulsin monista lauluista. Latvian satavuotisjuhlat ovat marraskuussa 2018, ja siihen asti aion jatkaa blogia. Sen
jälkeen voin ehkä tehdä vastaavan kartoituksen Tanskasta, tai Belgiasta...</span></span><br />
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Blogi löytyy osoitteesa https://sadanvuodenkuluttuapiebalgassa.blogspot.fi/</span></span><br />
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;">Jos set jaksa lukea blogia, niin Paulsin Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa eli <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Z_BrB7TATZU"><b>Pec simt gadiem Piebalga</b> </a>löytyy suoraan youtubesta osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=Z_BrB7TATZU </span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-2981662195814259412016-11-25T12:12:00.001+02:002016-11-25T12:12:31.249+02:00Kuka voitti kuunnelma-Finlandian?<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<b><span style="border: 1pt none windowtext; font-size: 12pt; padding: 0cm;">Jukka Viikilä </span></b><span style="border: 1pt none windowtext; font-size: 12pt; padding: 0cm;">sai eilen<b> </b></span><span style="color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">kirjallisuuden Finlandia-palkinnon
esikoisromaanistaan <i><span style="border: none windowtext 1.0pt; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Akvarelleja Engelin kaupungista</span></i>.
Se kertoo </span><b><span style="border: 1pt none windowtext; font-size: 12pt; padding: 0cm;">Carl Ludvig Engelistä</span></b><span style="color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">, joka pestattiin Helsingin
kaupunginarkkitehdiksi vuonna 1816. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Onnittelut voittajalle! Haluaisin
mielelläni kuulla teoksen mahdollisimman pian. <i><span style="border: none windowtext 1.0pt; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">Akvarelleja Engelin kaupungista
</span></i><span style="border: none windowtext 1.0pt; mso-bidi-font-style: italic; mso-border-alt: none windowtext 0cm; padding: 0cm;">on nimittäin alun perin kuunnelma, joka
on lähetetty radiossa vuonna 2012. Toki oletan, että Viikilä on muokannut
tekstiään kirjaa varten, mutta kuunnelma meni minulta aikanaan ohi korvien.
Katsoin heti Ylen Areenasta, olisiko se kuultavissa, mutta haun
tuloksena löytyi ainoastaan kirjaa käsittelevä tv-ohjelma. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="border: none windowtext 1.0pt; color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-style: italic; mso-border-alt: none windowtext 0cm; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; padding: 0cm;">Miksi Suomessa
ei ole kuunnelma-Finlandiaa? Saksankielisissä maissa <a href="http://www.deutscher-hoerbuchpreis.de/homepage/"><b>Deutscher Hörbuchpreis</b> </a>saa
aina osakseen suurta huomiota. Parhaillaan on meneillään vuoden 2017
ehdokkaiden valinta. <a href="http://www.deutscher-hoerbuchpreis.de/dhp-2016/die-preistraeger/">Vuoden 2016 parhaaksi kuunnelmaksi</a> valittiin Jewgenij
Samjatinin ”Wir” (Me). Muita palkintokategorioita olivat paras lastenkuunnelma,
paras viihdekuunnelma, paras mies- ja naisnäyttelijä sekä paras äänidokumentti.
Lisäksi jaettiin erikoispalkinto Baijerin radion julkaisemalle kokoelmalle
dokumentteja juutalaisten kansanmurhasta natsi-Saksassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="border: none windowtext 1.0pt; color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-style: italic; mso-border-alt: none windowtext 0cm; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; padding: 0cm;">Saksankielisissä
maissa kuunnelmia ja radiodokumentteja tuottaa toistakymmentä radioyhtiötä,
Suomessa vain yksi. Mutta on toinenkin ero. Suomessa kuunnelmat katoavat
lähetyksen jälkeen sananmukaisesti eetteriin, sitä ennen ne saattavat olla
kuultavissa Areenassa 30 päivän ajan. Saksassa parhaat kuunnelmat ja radiodokumentit
julkaistaan säännöllisesti myyntiin. Jos olet käynyt saksalaisessa
kirjakaupassa, olet varmasti nähnyt myös suuret äänikirja-hyllyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify; vertical-align: baseline;">
<span style="border: none windowtext 1.0pt; color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-style: italic; mso-border-alt: none windowtext 0cm; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; padding: 0cm;">Kuunnelmien
julkaiseminen levyllä ei ehkä enää kannattaisi Suomessa, mutta verkossa on
mahdollista jakaa kohtuullisin kustannuksin myös pienilevikkistä aineistoa.
Näin on jo tehty kirjoille ja levyille, mutta vanhat radiokuunnelmat ovat yhä
unohdettuina lukkojen takana. Niinpä nimitän itseni Finlandia-keisariksi ja
myönnän jakamatta jääneet kuunnelma-Finlandiat vuosien 1938 – 1972 parhaille
kuunnelmille. Kaikki ne ovat tallella, ja itse olen kuullut ne siihen aikaan,
kun työskentelin Ylen arkistossa. Odotan niitä äänikirjakauppaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; vertical-align: baseline;">
<span style="border: none windowtext 1.0pt; color: #191919; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-bidi-font-style: italic; mso-border-alt: none windowtext 0cm; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; padding: 0cm;">Tässä siis
voittajat, onnea näin jälkikäteen!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; vertical-align: baseline;">
<br /></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1938:
Suomisen perhe (Tuttu Paristo / Markus Rautio)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1946:
Könnin kello (Hertha Odeman / Markus
Rautio) <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1947:
Kerjäläisooppera (Bertolt Brecht / Eero Leväluoma)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1948:
Toukokuun viimeisenä iltana (Elvi Sinervo / Urpo Lauri)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1949:
Ovien ulkopuolella (Wolfgang Borchert / Eero Leväluoma)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1950:
Kuunsokea (Helvi Hämäläinen / Kalervo Tuukkanen / Urpo Lauri)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1951:
Leikkaus (Mika Waltari / Markus Rautio), toisella sijalla Kuunsilta (Hella
Wuolijoki)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1952:
Naisten talo (Walentin Chorell / Eddie Stenberg)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1953:
Oravanhäkki (Tyrone Guthrie / Eddie Stenberg)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1954:
Venäläinen kvintetti (Tsehovin mukaan Arvo Turtiainen / Marja Rankkala)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1955:
Pimeä torni (Louis McNeice / Benjamin Britten / Jack Witikka)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1956:
Tessi kan vänta (Solveig von Schoultz / Gundel Henriksson)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1957:
Kaikkien kaatuvien tie (Samuel Beckett / Eugen Terttula)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1958:
Molukkien luotsi (Harry Martinson / Urpo Lauri)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span lang="EN-GB" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB;">1959: Voces intimae (Walentin Chorell
/ Staffan Aspelin)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span lang="EN-GB" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB;">1960: Din gestalt bakom dörren (Bo
Carpelan / Ralf Långbacka)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1961:
Perämoottori (Juha Mannerkorpi / Pekka Lounela)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1962:
Merkillinen metro (Jacques Prevert / Ritva Laatto)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1963:
Suomen paras näyttelijä (Veijo Meri) <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1964:
Sadepäivän rapsodia (Leo Kalervo / Saulo Haarla)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span lang="EN-GB" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB;">1965: Noll (Ulla-Lena Lundberg /
Lisbeth Landefort)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1966:
Orvokki-kabareet (Kaisa Korhonen / Kaj Chydenius / Kalle Holmberg)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1967:
Audun ja jääkarhu (Paavo Haavikko / Jyrki Mäntylä)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1968:
Elokuun ääniä (Paavo Rintala / Väinö Vainio)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1969:
Varjoon jäänyt unien lähde (Eeva-Liisa Manner / Pekka Lounela)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1970:
Yhtiön edustusnaiset (Veijo Meri / Ritva Laatto)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormalCxSpMiddle">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">1971:
Tuotantolaitos (Toivo Lyytikäinen / Jouko Turkka)<o:p></o:p></span></div>
<span lang="EN-GB" style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">1972: När barometern stod på Karl Öberg (Ulla-Lena
Lundberg / Lisbeth Landefort)</span><br />
<span lang="EN-GB" style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><br /></span>
<span lang="EN-GB" style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: EN-GB; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">(Jos olet kiinnostunut uudemmista palkintokuunnelmista, kannattaa tutkia Sokeiden kuunnelmapalkinnon saajien listaa. Hyvin perusteltuja palkintoja, mutta valitettavasti ne eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota julkisuudessa. Vai muistatko viime vuoden palkinnonsaajan? <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokeain_kuunnelmapalkinto">Katso tästä</a>.)</span>Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-9773082948676478612016-10-02T21:02:00.001+03:002016-10-02T21:02:58.823+03:00EU uusi taas tekijänoikeuksia - mitä se merkitsee arkistoille?<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">EU painii pakolaiskriisin, pankkikriisin
ja Brexitin kanssa, mutta arkinen työ jatkuu. Pari viikkoa sitten EU:n komissio
julkisti uuden ehdotuksensa, jonka aiheena on <b>tekijänoikeus digitaalisilla
yhteismarkkinoilla</b> (Copyright on the digital single market). <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Uusi direktiivi on kokoelma säädöksiä, jotka eivät liity kovin läheisesti toisiinsa. Voisi sanoa, että
direktiivi tarjoaa jokaiselle jotakin. Opetus- ja kulttuuriministeriö, joka on
juuri käynnistänyt lausuntokierroksen direktiivistä, toteaakin varovaisesti
että ”komissio on antanut </span><span style="font-family: "Verdana",sans-serif; font-size: 9.5pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">joukon ehdotuksia<span style="text-transform: uppercase;">,</span> joilla
nykyaikaistetaan tekijänoikeutta, jotta Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta
ja verkossa tarjolla olevaa sisältöä voidaan lisätä ja samalla tarjota
selkeämmät säännöt kaikille verkon toimijoille. Ehdotuksilla tarjotaan myös
työkaluja koulutus-, tutkimus- ja kulttuuriperintölaitosten innovaatioita
varten.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Direktiivi liittyy viime joulukuussa
annettuun ehdotukseen, jossa kuluttajille annettiin tietyissä rajoissa oikeus
käyttää elokuvien, musiikin ja sähköisten kirjojen verkkotilauksiaan myös
kotimaansa ulkopuolella. Uusien säädösten tavoitteena on helpottaa tähän
tarvittavien sopimusten laatimista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Ehdotuksen kiistanalaisin kohta koskee
uutta lähioikeutta, joka annettaisiin kirjojen ja lehtien kustantajille. Tekijänoikeuden
harrastajat tietävät, että äänilevyjen ja elokuvien tuottajat ovat lain mukaan
itsenäisiä oikeudenomistajia samalla tapaa kuin varsinaiset tekijät tai
esiintyvät taiteilijat. Sen sijaan kirjan tai lehden kustantajalle kuuluvat
vain ne oikeudet, joista kirjailijat tai toimittajan kanssa on nimenomaan
sovittu. Tällä on merkitystä mm silloin, kun jaetaan suojattujen teosten
käytöstä myöhemmin syntyviä tuloja. Kustantajalla ei esimerkiksi ole oikeutta
osuuteen kirjailijoille jaettavista lainauskorvauksista. Uudesta kustantajien
lähioikeudesta on jo väitelty kiivaasti Euroopassa, ja monet asiantuntijat ovat
pitäneet ehdotusta ongelmallisena. Ennustan, että mm uudistuksen
taannehtivuudesta väännetään vielä moneen kertaan kättä, kun direktiivin
käsittely etenee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;"><b>Kustantajien lähioikeuden</b> julkilausuttuna tavoitteena
on parantaa graafisen alan asemaa suhteessa verkkopalveluihin. Sanomatta jää,
että se vahvistaa myös kustantajien asemaa suhteessa tekijöihin. Toisaalta tekijöiden
ja av-tuottajien asemaa pyritään vahvistamaan säännöksellä, joka asettaa
YouTuben kaltaisille palveluille tiukempia velvoitteita selvittää, onko
kaikkeen sivustoilla saatavissa olevaan aineistoon todella hankittu
asianmukaiset oikeudet. Tähän saakka palveluiden tarjoavat ovat voineet aika
kevyesti vedota kolmannen osapuolen vastuuteen ja sen jälkeen myydä
suruttomasti mainoksia kyseenalaisen aineiston yhteyteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Uudessa direktiivissä pyritään myös
huomioimaan kirjastot, arkistot ja tutkimus. Jos direktiivi hyväksytään, kaikkien jäsenmaiden pitää tämän
jälkeen ottaa lainsäädäntöönsä tekijänoikeuden rajoitus, joka sallii <b>tekstin-
ja tiedonlouhinnan</b> menetelmien käytön suurten tietokokonaisuuksien
analysoimiseen. Tällaista säännöstähän yritettiin jo muutama vuosi sitten,
mutta silloin se kaatui Suomessa tekijäjärjestöjen vastustukseen. On
mielenkiintoista nähdä, miten asia nyt etenee. Itse en koskaan ymmärtänyt
järjestöjen fundamentalistista kantaa asiassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Kuten aina, komissio lupaa myös toimia
<b>Euroopan rikkaan kulttuuriperinnön edistämiseksi</b>. Kovin dramaattisista
askeleista ei kuitenkaan ole kyse, koska suurin osa ehdotuksista on Suomessa jo toteutettu
kansallisilta pohjalta. Museot, arkistot ja kirjastot kaikkialla Euroopassa
saisivat nyt oikeuden digitoida sisäiseen käyttöönsä historiallista aineistoa
sen säilymisen turvaamiseksi. Tämä tekijänoikeuden rajoitus tuntuu itsestään
selvältä, mutta kaikissa maissa sitä ei vielä ole. Digitointioikeus on
määritelty niin suppeasti, ettei digitoituja teoksia esimerkiksi saisi lainata
asiakkaille kirjaton ulkopuolelle ilman erillisiä sopimuksia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Suurempi vaikutus on direktiivin toisella
säännöksellä, joka antaisi kulttuurilaitoksille mahdollisuuden ”digitoida ja
tarjota valtioiden rajojen yli myynnistä poistuneita, tekijänoikeuksin
suojattuja teoksia, kuten kirjoja tai elokuvia, jotka eivät siis ole enää
yleisön saatavilla.” Kysymys on siis samantapaisista hankkeista kuin Norjan ja
Ranskan kansallisista digitaalisista kirjastoista, joissa on luettavissa
(lähes) kaikki näissä maissa viime vuosisadalla ilmestyneet teokset. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Suuri osa näistä teoksistahan on vielä
tekijänoikeudellisesti suojattuja, kiitos EU:n toteuttamien suoja-aikojen
pidennysten. Ranskassa ja Norjassa asia on hoidettu ns laajennetun
sopimuslisenssin perusteella. Tämä antaa Kopioston tapaisille järjestöille mahdollisuuden
tehdä sopimuksia myös sellaisten tekijöiden puolesta, jotka eivät ole järjestön
jäseniä. Olennaisesti uutta direktiivissä on se, että aineistoa saisi sen
jälkeen käyttää koko Euroopan alueella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Suomen tekijänoikeuslaissa on jo
laajennettu sopimuslisenssi. Itse asiassa uusi direktiivi saattaisi eräissä
tapauksissa merkitä huononnusta nykyiseen järjestelyyn. Direktiivin 7 artiklan
4 kohdan mukaan (suomenkielistä tekstiä ei vielä ole käytettävissä):<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span lang="EN-GB" style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">“Member States
shall ensure that the licences referred to in paragraph 1 are sought from a
collective management organisation that is representative for the Member State
where: (a) the works or phonograms were first published or, in the absence of
publication, where they were first broadcast, except for cinematographic and
audiovisual works; (b) the producers of the works have their headquarters or
habitual residence, for cinematographic and audiovisual works; or (c) the
cultural heritage institution is established, when a Member State or a third
country could not be determined, after reasonable efforts, according to points
(a) and (b). <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Ensi lukemalla tämä tuntuu aivan
järkevältä. Lupa on saatava tekijänoikeusjärjestöltä, joka edustaa teoksia,
joista hankkeissa on kyse – Suomessa ensi sijaisesti suomalaisilta
järjestöiltä, jotka edustavat suomalaisia tekijöiltä. Mutta miten menetellään
käännösten suhteen? Entä silloin, kun kirjastoissa on merkittäviä kokoelmia
ulkomaisia teoksia? Suomen nykyisen lainsäädännön mukaan laajennettua sopimuslisenssiä voitaisiin soveltaa myös tällaisiin tapauksiin. Musiikin alalla
Teoston tapaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat edustaneet kattavasti myös
vastaavia ulkomaisia järjestöjä, mutta EU:n uusien määräysten jälkeen tilanne
on muuttunut hankalaksi. Kirjoitetun tekstin puolella vastaavat järjestelyt
ovat vasta alullaan. Direktiivin tekstiä on siis hyvä lukea suurennuslasin
kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 7.5pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Ehdotettu uusi säännös on myös hyvä
esimerkki siitä, että pelkkä lainsäädäntö ei auta paljoakaan, jos muut
resurssit puuttuvat. Suomen tekijänoikeuslakihan sallisi jo nyt varsin laajalti
historiallisen aineiston julkaisemisen verkossa sopimuslisenssin perusteella
(tosin vain maan rajojen sisällä). Kirjastoilla ja arkistoilla ei vain ole
rahaa maksaa tästä aiheutuvia lisenssimaksuja eikä digitointiin tarvittavaa
työvoimaa. Hallituksen viimeisten leikkauksien jälkeen ei näytä lainkaan
todennäköiseltä, että Kansallinen digitaalinen kirjasto kasvaisi lähivuosina
merkittävästi, tuli direktiivi tai ei.<o:p></o:p></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif; font-size: 9.5pt; line-height: 107%;">Samaan aikaan komissio tosin lupaa käyttää Luova Eurooppa ‑ohjelman
Media-alaohjelmasta 1,46 miljardia euroa tukeakseen luovan sisällön liikkumista
valtioiden rajojen yli. Rahoja myönnetään mm ohjelmien tekstitykseen ja
jälkiäänitykseen. Saa nähdä, koska tulee kirjastojen vuoro. Kannattaa ainakin
tarkistaa, mihin nämä rahat käytetään.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-65647297465483171642016-06-11T11:35:00.000+03:002016-06-11T11:35:57.154+03:00Hyvitysmaksua ei sittenkään saa rahoittaa valtion budjetista?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><b>Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu</b> on yksi niistä
EU-oikeuden kummajaisista, jotka ovat työllistäneet toistuvasti unionin
tuomioistuinta. Viime torstaina (9.6.2016) tuomioistuin julkisti uuden hyvitysmaksua koskevan ratkaisunsa, joka saattaa vaatia muutoksia myös Suomen tekijänoikeuslakiin.
Päätös löytyy verkosta nimellä <b>Egeda C-470/14</b>. Osapuolina asiassa olivat Espanjan valtio ja espanjalaiset tekijänoikeusjärjestöt.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pitkämuistiset tietävät, että 1980-luvulla eräissä Euroopan
maissa (myös Suomessa) otettiin käyttöön ns <b>kasettimaksu</b>. Se oli tyhjien ääni-
ja videokasettien hinnasta peritty lisämaksu, joka tilitettiin taiteilijoille
korvauksena siitä, että heidän teoksiaan oli mahdollisesti (jopa
todennäköisesti) kopioitu yksityiseen käyttöön. Vuonna 2001 kasettimaksua vastaavasta yksityisen
kopioinnin hyvitysmaksusta säädettiin EU:n <b>tietoyhteiskuntadirektiivissä</b>.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Tyhjiä kasetteja ei enää
myydä, markkinoille on tullut lukemattomia uusia laitteita, joilla voi tehdä
kopioita: skannerit, printterit, älypuhelimet, tabletit, läppärit,
pelikonsolit, navigaattorit, vaikka mitä. Usein kopiointimahdollisuus on
käyttäjän kannalta toissijainen. Toisaalta kopioinnin määrä on saattanut
vähentyäkin laillisten suoratoistopalveluiden ja digitaalisten verkkokauppojen
yleistyessä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tekniikan muuttuessa maksujen kerääminen on tullut
yhä vaikeammaksi. Jokaisen uuden laitteen kohdalla tekijänoikeusjärjestöt ja
teollisuus vääntävät kättä siitä, pitäisikö laitteen kuulua hyvitysmaksun
piiriin ja jos pitäisi, kuinka suuri maksun tulisi olla. Jokainen EU-maa on
päätynyt omaan tulkintaansa direktiivistä. Pari vuotta sitten Espanjan hallitus
kyllästyi riitelyn niin että se päätti maksaa korvauksen valtion budjetista.
Veronmaksajiahan laitteiden käyttäjätkin ovat. Viime vuonna Suomi päätyi samaan
ratkaisuun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Espanjalaiset tekijänoikeusjärjestöt eivät kuitenkaan olleet
tyytyväisiä, sillä niiden mielestä korvausten taso oli liian alhainen. Ne
veivät asian oikeuteen, ja nyt EU:n tuomioistuin on tullut siihen tuloksiin,
ettei hyvitysmaksua voida maksaa valtion budjetista. Espanja joutunee
miettimään asian uudelleen, ja ilmeisesti Suomikin joutuu harkitsemaan
toisenlaista ratkaisua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuomioistuimen päättelyketju on mielenkiintoinen. Toisin
kuin usein väitetään, hyvitysmaksu ei ole EU:ssa pakollinen. Jäsenvaltioilla on
direktiivin mukaan mahdollisuus kieltää yksityinen kopiointi kokonaan; näin on
Britanniassa tehty. Mutta jos yksityinen kopiointi sallitaan, korvaus on
perittävä niiltä henkilöiltä, jotka ostavat kopiointiin soveltuvia laitteita. Jos
hyvitysmaksu suoritetaan valtion budjetista, maksumiehiksi joutuvat myös veronmaksajat,
jotka eivät omista mitään tällaisia laitteita. Ratkaisussa nimenomaan todetaan:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i><br /></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="color: #333333;"><i>”Unionin tuomioistuimelle
jätetyistä asiakirjoista ei ilmene, että käsiteltävässä asiassa voitaisiin
soveltaa jotakin säännöstä, jonka mukaan ne oikeushenkilöt, jotka eivät joka
tapauksessa kuulu direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan
soveltamisalaan, voisivat pyytää vapautusta velvollisuudesta osallistua
mainitun hyvityksen rahoittamiseen tai ainakin pyytää maksun palauttamista.”</i></span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="color: #333333;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">On vaikea nähdä, miten tällainen vapautus voitaisiin käytännössä
järjestää. Tuskin on ajateltavissa, että veroilmoitukseen lisättäisiin kohta,
jossa verovelvollinen ilmoittaa, ettei hänellä ole mitään kyseisiä laitteita –
tällä säästäisi veroissa nykyisen korvaustason mukaan noin kaksi euroa vuodessa.
Vaihtoehtoisesti Suomen valtio voisi väittää EU:n komissiolle, että Suomessa kaikilla
veronmaksajilla on jo älypuhelin, joten palautuksia ei tarvita. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten
asia etenee.</span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-51248117108283866852016-05-09T13:40:00.002+03:002016-05-09T13:40:23.867+03:00Kenelle kuuluvat kopiointikorvaukset?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kun kustantaja julkaisee teoksen, se sopii
kirjailijan kanssa tekijänoikeuksista. Yleensä kirjailija luovuttaa kustantajalle
oikeuden julkaista teos ja saa vastineeksi joko kertakaikkisen korvauksen tai
osuuden myyntituloista. Joskus kirjailija on tyytyväinen siihen, että saa
tekstinsä julkisuuteen ilman rahallista korvausta. Tämä on tavallista ainakin
tieteellisen kirjallisuuden alalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta mitä tapahtuu, kun teoksesta saadaan myyntitulojen
lisäksi muita tuloja? EU:ssa kirjoista maksetaan kopiointikorvauksia ja
lainauskorvauksia, jotka maksetaan tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Mikä osa
näistä tuloista kuuluu tekijälle, mikä kustantajalle? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Saksassa näitä oikeuksia hallinnoi <b>VG Wort</b>. Järjestöön
kuuluu tuhansia kirjailijoita ja satoja kustantajia, ja se vastaa suunnilleen
Suomen Kopiostoa. Tähän saakka VG Wort on jakanut korvaukset puoliksi
kustantajien ja kirjailijoiden kesken. Vuonna 2011 tietokirjailija ja
tekijänoikeusjuristi Martin Vogel haastoi järjestön oikeuteen, koska hänen
mukaansa kustantajilla ei ollut oikeutta osuuteen. Muutama viikko sitten Saksan
korkein oikeus <b>Bundesgerichtshof</b> ratkaisu jutun Vogelin vaatimuksen mukaisesti.
Kustantajat joutuvat taannehtivasti maksamaan kirjailijoille yli 20 miljoonaa
vuoden 2012 jälkeen maksettuja korvauksia. Börsenblatt ehti jo todeta, että
päätös järisyttää koko Saksan kirjankustannusalaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Päätös kuvastaa hyvin tekijänoikeuksien harmonisointiin
liittyviä ongelmia EU:ssa. Perusoikeudet ovat kaikkialla samat, ja
tekijänoikeusjärjestöistäkin on oma direktiivinsä, mutta kukaan ei tiedä, miten
kopioini- ja lainauskorvaukset käytännössä jaetaan eri jäsenmaissa. Suomessa lainauskorvaukset
maksetaan yksinomaan kirjailijoille, tästä on tekijänoikeuslaissa erityinen
säännös, mutta kopiointikorvauksissa on noudatettu suunnilleen
samanlaista menettelyä kuin Saksassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joskus hamassa nuoruudessani (1970-luvulla?) olin mukana
Suomen arvostelijain liiton hallituksessa. Muistaakseni meilläkin puitiin silloin kopiointikorvausten jakoa kirjailijoiden ja kustantajien kesken. Kustantajat
taisivat alun perin saada kakusta isomman palan kuin tekijät. Arvostelijat
veivät asian välimiesmenettelyyn samoilla perusteilla kuin Vogel nyt.
Välimiehet korjasivat hieman jakosuhdetta, mutta kustantajien osuutta
perusteltiin aiemmin sovitulla käytännöllä. Jos asia olisi ratkaistu Saksan
korkeimmassa oikeudessa (ajatusleikki!), koko potti olisi ilmeisesti tullut
tekijöille. Isoista summista ei tosin ollut kyse.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Saksan ratkaisussakaan ei sanota, ettei kustantajille voida
maksaa osuutta korvauksista. Tuomioistuimen mukaan tämä edellyttää kuitenkin,
että tästä on sovittu alkuperäisessä kustannussopimuksessa. Jos tekijä ei
ole luovuttanut osuutta näistä oikeuksista kustantajalle, ne kuuluvat yksin
hänelle. Nykyisissä kustannussopimuksissa asia taitaakin jo olla huomioitu, ja
pahimmassa tapauksessa kirjoittajaparat joutuvat luopumaan kaikesta muusta
paitsi moraalisista oikeuksistaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Bundesgerichtshofin ratkaisu on jo saanut vuoret
liikkumaan. Saksassa epäilemättä neuvotellaan uusista sopimuksista VG Wortin
taustajärjestöjen kesken. EU-komission tuoreessa muistiossa tekijänoikeuksien
tulevaisuudesta heitetään esiin ajatus, jonka mukaan graafisille kustantajille
voitaisiin antaa samanlaiset naapurioikeudet kuin äänilevyjen ja elokuvien tuottajille.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten asia etenee.</span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-29505053810150568342016-03-25T12:10:00.000+02:002016-03-25T12:10:53.100+02:00Äänilevyn historiaa etsimässä<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kävin muutama viikko sitten Berliinissä kartoittamassa
äänilevyn historian muistomerkkejä. Sattumalta majoituin hotelliin, joka
sijaitsee Prenzlauer Alleen ja Erich Weinert Strassen kulmassa. Mikä ihmeen
Weinert? Nimi jäi pyörimään päässäni, kunnes oivalsin, että mies liittyy myös
äänilevyn historiaan. Erich Weinert oli runoilija, Brechtin ja Buschin kaveri.
Rote Raketen –niminen agit prop -ryhmä levytti vuonna 1930 Weinertin ja Hanns
Eislerin laulun ”Roter Wedding”. Löytyy Bear Familyn CD-uudelleenjulkaisulta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tämä on tuskin riittänyt omaan nimikkokatuun. Hitlerin
valtaannousun jälkeen Weinert pakeni ensin Ranskaan ja sitten Neuvostoliittoon,
missä hänet nimitettiin poliittisista pakolaisista ja sotavangeista muodostetun
Vapaan Saksan kansalliskomitean puheenjohtajaksi. Sodan päätyttyä komitean
jäsenistä muodostettiin tulevan DDR:n johto, mutta Weinert oli jo sairas mies
ja kuoli vuonna 1953. Jokin aika sen jälkeen hän sai Itä-Berliiniin, Prenzlauer
Bergin kaupunginosaan oman nimikkokadun.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vuosien mittaan Berliinin kadut ovat vaihtaneet nimeä moneen
kertaan. Parin korttelin päässä hotellistani olisi DDR-aikana ollut
bulgarialaisen kommunistijohtajan kunniaksi nimetty Dimitrovstrasse, mutta
nykyisin se on saanut takaisin keisarivallan aikaisen nimensä Danziger Strasse.
Weinert on saanut pitää oman katunsa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Historiallisten henkilöiden, kirjailijoiden ja poliitikkojen
mukaan nimettyjä katuja ja aukioita Berliinistä löytyy kuinka paljon tahansa.
Oma suosikkini on Rudi Dutschke Strasse, joka muodostaa jatkon Axel Springer Strassella.
Jotkut saattavat vielä muistaa Wolf Biermannin laulun ”Kolme luotia Rudi
Dutschkeen”, jonka Sinikka Sokka ja Pekka Aarnio levyttivät suomeksi joskus
vuoden 1970 paikkeilla. Muistaakseni siinä mainitaan myös lehtikustantaja Axel
Springer, jonka lehtitalo sijaitsee näillä tienoilla. Berliiniläistä huumoria?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Äänilevyn historiaan liittyviä paikannimiä Berliinissä on
niukasti. Richard Tauber ja Marlene Dietrich löytyvät kartalta, samoin
operettisäveltäjä Paul Lincke. 1910-luvun kabareetähti Claire Walldoff on
saanut kadunpätkän läheltä liittokanslerin virastoa, mutta harva muistaa enää
hänen levytyksiään. Walldoff tunnetaankin nykyisin paremmin seksuaalisen
tasa-arvoisuuden uranuurtajana. Muuten menneitten vuosien saksalaiset iskelmä-
ja kabareetähdet puuttuvat Berliinin kartalta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Huonosti on käynyt myös äänilevyn historiaan liittyville
muistomerkeille. 1900-luvun alusta toiseen maailmansotaan Berliini oli yksi
kansainvälisen musiikkiteollisuuden keskuksista, ja monilla levy-yhtiöillä oli täällä
päämajansa. Kreuzbergia olisi sata vuotta sitten voitu kutsua Euroopan
piilaaksoksi, sillä kaupunginosa oli täynnä uutta teknologiaa hyödyntäviä
yrityksiä. Kun selailee sen aikaisia äänilevyalan ammattilehtiä, huomaa että pelkästään
Ritterstrassella majaili yhteen aikaan lähes kymmenen levy-yhtiötä, niiden
joukossa Columbia. Odeon, Zonophon ja Beka. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kreuzbergille kävi toisessa maailmansodassa huonosti, se
pommitettiin vuonna 1945 lähes maan tasalle. Vuonna 1946 otetuissa valokuvissa
Ritterstrassella näkyy vain rauniokasoja. Aluetta ryhdyttiin kehittämään vasta
muurin sortumisen jälkeen, ja nykyisin kadulla on 1990-luvulla rakennettuja
siistejä kerrostaloja.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
On Kreuzbergissä toki jäljellä vanhaakin. Keisarillinen
patenttitoimisto Gitschiner Strassella on edelleen pystyssä. Tänne toimitettiin
sata vuotta sitten Kreuzbergin verstaista kymmeniä äänilevyyn liittyviä
patenttihakemuksia. Oma suosikkini on laulava joulukuusi, levysoittimen ja
joulukuusen jalan yhdistelmä. Patenttitoimiston lähellä ollut Belle-Alliance
Platz on hävinnyt kartalta, sen paikalla seisoo EU:n patenttiviraston uusi
rakennus. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vuonna 1919 pystytetty Carl Lindström AG:n äänilevytehdas Spree-joen
varrella, Schlesische Strasse 26, on myös jokseenkin saman näköinen
kuin ennen sotia. Vain korkea savupiippu on purettu. Täällä valmistettiin aikanaan Odeon-, Parlophon-, Homocord- ja Columbia-merkkisiä levyjä, joita vietiin joka
puolelle maailmaa Kiinaa ja Suomea myöten. Tunnetussa valokuvassa
Dallapé-miehet Ville Alanko ja Esa Katajavuori poseeraavat vuonna 1930 tehtaan
portilla. Toisessa kuvassa Georg Malmsten levyttää samana vuonna Lindströmin
suuressa studiossa Otto Dobrindtin studio-orkesterin kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Carl Lindström oli ruotsalainen keksijä, joka saapui vuonna
1895 Berliinin ja perusti tänne pienen verstaan, jossa valmistettiin
fonografeja ja muita teknisiä laitteita. Firma menestyi niin hyvin, että siitä
tuli ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Euroopan suurin levysoitinten
valmistaja, ja toimintaansa laajentaakseen se osti 1910-luvulla useimmat pienet
saksalaiset levy-yhtiöt. Lamavuosina Lindström sulautui osaksi englantilaista
EMI-konsernia, mutta toimintaa johdettiin edelleen Berliinistä käsin. Georg
Malmsten kävi täällä levyttämässä vielä sotavuosina, ja Palle kirjoitti hänelle
Tempelhofin lentokentällä tupakka-askin kanteen ”Tellervon” sanat.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;">Schlesische Strassen tehdas säilyi sodassa pienin
vaurioin, mutta eristetyssä Länsi-Berliinissä ei enää kannattanut harrastaa teollista
toimintaa. Yhtiö muutti Kölniin, ja 1970-luvulla yhtiön nimi poistettiin
kaupparekisteristä, kun Lindström sulautettiin lopullisesti EMIin. Vanha
tehdasrakennus toimii nykyisin pienteollisuustalona, johon ulkopuolisilla ei
ole asiaa. Talo on helppo ohittaa kokonaan, mutta se on Schlesische Strassella
viimeinen rakennus vasemmalla ennen Landwehrkanalin yli johtavaa siltaa. Jos
kävelee parikymmentä metriä Spreen rantaan, voi nähdä joen toisella puolella
Universalin päämajan, joka kertoo että Berliini on taas yksi musiikkibisneksen
keskuksista.</span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-79944119319258128722016-01-20T22:00:00.003+02:002016-01-20T22:00:54.181+02:00Vielä kerran hyvitysmaksusta<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
EU:n tuomioistuimen julkisasiamies <span style="background: white; color: #222222;">Maciej Szpunar on juuri antanut <a href="http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=173583&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=399535">lausuntonsa valituksesta,jonka espanjalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat tehneet </a>Espanjassa käytännössä
olevasta yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmästä. Kannanotto on
mielenkiintoinen, koska Suomessa on nykyisin samanlainen järjestelmä kuin
Espanjassakin. Olen jo muutamaan kertaan päättänyt, etten enää seuraa hyvitysmaksun
vaiheita EU:ssa, mutta kysymys on teoreettisella tasolla niin koukuttava, että
oli sittenkin pakko palata asiaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;">Aluksi pieni
kertaus. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on EU:n
tietoyhteiskuntadirektiiviin perustuva korvaus, joka maksetaan tekijöille ja
esiintyville taiteilijoille siitä hyvästä, että yksityiset kansalaiset
todennäköisesti tekevät heidän teoksistaan kopioita omaan käyttöönsä. Alun
perin maksu on lisätty kopiointiin soveltuvien laitteiden, kuten tallentavien
digiboksien ja tyhjien cd-levyjen hintaan, mutta Espanjassa ja Suomessa
korvaukset suoritetaan nykyisin valtion budjetista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;">Periaate on
selvä, mutta EU on säätänyt hyvitysmaksusta mahdollisimman monimutkaisella
tavalla. Sen sijaan että direktiivillä säädettäisiin kaikkia jäsenmaita
sitovalla tavalla maksun suuruudesta ja jakotavasta, EU jättää jäsenmaille
vapaat kädet päättää käytännön toimista. Niinpä maksujen taso sekä se, mistä
laitteista maksuja peritään, vaihtelee suuresti. Lisäksi direktiivi antaa
jäsenmaille mahdollisuuden yksinkertaisesti vain kieltää yksityinen kopiointi.
Jos kopiointi ei ole sallittua, ei voida kerätä maksujakaan. Tällainen tilanne
on ollut Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja muutamassa pienemmässä jäsenmaassa.
Viis siitä, miten paljon kopiointia todella tapahtuu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Viime vuonna Britannian hallitus päätti vihdoin laittaa
asian kuntoon ja lisätä tekijänoikeuslakiin yksityistä kopiointia koskevat
säännökset. Yksityinen kopiointi tuli nyt lailliseksi, mutta huomattavasti
suppeammissa puitteissa kuin Suomessa. Britanniassa kopioita ei saanut tehdä esimerkiksi
lainaksi saaduista tallenteista, eikä niitä saanut luovuttaa toisille
henkilöille edes perhepiirissä. Tällä perusteella Britannian hallitus katsoi,
että kopioinnin aiheuttama haittaa oli niin vähäistä, ettei hyvitysmaksuja
tarvittu. Jo muutaman kuukauden voimassa ollut säännös jouduttiin kuitenkin
perumaan, kun tekijänoikeusjärjestöt valittivat kansalliseen tuomioistuimeen.
Tuomarit katsoivat, ettei hallitus ollut riittävän hyvin perustellut näkemystään
siitä, ettei yksityisestä kopioinnista ole haittaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tällä välin Espanjan hallitus oli kyllästynyt
laitevalmistajien ja tekijänoikeusjärjestöjen jatkuviin oikeudenkäynteihin
siitä, mikä oli maksun oikea taso, ja päätti siirtää korvaukset valtion
budjettiin. Tekijänoikeusjärjestöt eivät olleet tyytyväisiä. koska korvausten
reaalitaso laski samalla huomattavasti, ja valittivat asiasta EU:n
tuomioistuimeen. Valituksen keskeinen peruste oli, ettei
tietoyhteiskuntadirektiivi järjestöjen mukaan salli hyvitysmaksun korvaamista
jäsenmaiden budjeteista. Lisäksi järjestöt korostivat, että korvausten pitää
perustua todellisen kopioinnin määrään. Jos korvauksen suuruus on etukäteen
lyöty lukkoon budjetissa ja samaan aikaan kopioinnin määrä muuttuu, tilanne on siis
järjestöjen mielestä joka tapauksessa direktiivin vastainen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
EU:n tuomioistuin ei vielä ole tehnyt asiassa ratkaisua,
mutta julkisasiamiehen kannanotosta voi saada joitakin viitteitä.
Teksti löytyy verkosta myös suomeksi, mutta olen sen tulkinnassa nojautunut <a href="http://the1709blog.blogspot.co.uk/2014/11/fair-compensation-for-private-copying.html">1709-blogissa</a> julkaistuun epäviralliseen yhteenvetoon.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Julkisasiamies <span style="background: white; color: #222222;">Maciej
Szpunar aloittaa kannanottonsa laajalla katsauksella yksityistä kopiointia
koskevien säännösten historiaan. Szpunar muistuttaa, että yksityinen kopiointi
on yhtä vanhaa kuin tekijänoikeus: useimmissa Euroopan maissa se on ollut
perinteisesti sallittua, joko lakiin kirjattuina tekijänoikeuden rajoituksena
tai yleisenä käytäntönä. Yksityisen kopioinnin haittojen korvaaminen tuli
ajankohtaisesti vasta, kun tallennuslaitteet yleistyivät niin paljon, että
kopioinnista voitiin olettaa olevan haittaa tekijöille. Szpunar katsoo myös,
ettei direktiivi sinänsä ota kantaa siihen, miten korvauksiin tarvittavat varat
kerätään: peritäänkö ne laitteiden hinnassa vai suoraan veronmaksajilta. Tältä
kannalta Espanjan (ja Suomen) ratkaisulle ei ole EU-lainsäädännön mukaan ole
periaatteellista estettä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Sen sijaan <span style="background: white; color: #222222;">Szpunar
toteaa, että kopiointikorvausten on perustuttava todelliseen haittaan, joka
kopioinnista aiheutuu tekijöille. Ellei tätä oteta huomioon korvausten
suuruudesta päätettäessä, järjestelmä on EU:n lainsäädännön vastainen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify;">
<span style="color: #222222; font-family: "Trebuchet MS",sans-serif; font-size: 9.5pt; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">Tämän voi
lukea suoraan direktiivin perusteluista. Valitettavasti direktiivi ei
kuitenkaan anna mitään ohjetta siitä, miten todellinen haitta pitäisi arvioida.
Ei riitä että tutkitaan miten yleistä kopiointi on. Pitäisi myös selvittää,
miten paljon kopiointi todella vähentää myyntiä. EU:n tuomioistuin on jo tehnyt
toistakymmentä ratkaisua hyvitysmaksuun liittyvissä asioissa, mutta
toistaiseksi yhdessäkään tapauksessa ei ole jouduttu ottamaan selkeästi kantaa
haitan arviointiin. </span><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #222222;">Szpunar
ei myöskään nyt näytä vielä ottavan kantaa siihen, täyttääkö Espanja
vaatimuksen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="background: white; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suomen nykyinen
hyvitysmaksujärjestelmä on samalainen kuin Espanjassa, mutta korvausten
reaalitaso on huomattavasti korkeampi. Kukaan Suomesta ei myöskään ole
valittanut EU:n tuomioistuimeen. Julkisasiamiehen kannanoton perusteella voisi
arvioida, ettei nykyisen järjestelyn jatkumiselle ole esteitä, kunhan Suomen hallitus tarvittaessa pystyy osoittamaan keränneensä riittävästi tietoa kopioinnin
yleisyydestä. Todellista haitaa tuskin pystytään mittaamaan.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-56877275276806628202015-07-26T11:49:00.000+03:002015-07-26T11:49:32.710+03:00Britannia hyvitysmaksun kourissa<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Samaan aikaan kun Euromaat yrittävät ratkaista Kreikan
kriisiä, britit yrittävät saada aikaan EU-direktiivin mukaista <b>hyvitysmaksua
suojattujen teosten yksityisestä käytöstä</b>. Vähän ennen juhannusta brittiläinen tuomioistuin
(England and Wales High Court) totesi asiaa koskevan tuoreen asetuksen
<b>lainvastaiseksi.</b> Innovaatio- ja tekijänoikeusasioista vastaava ministeri,
paronitar Neville-Rolfe ilmoitti pohtivansa syntynyttä tilannetta ja palaavansa
myöhemmin asiaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kuten useimmat tämän blogin lukijat tietävät, yksityisen
kopioinnin hyvitysmaksu on EU:n direktiiviin perustuva korvaus tekijöille
siitä, että kansalaisilla on mahdollisuus kopioida musiikkia, elokuvia ja muita
suojattuja teoksia omaan käyttöönsä. Useimmissa maissa korvaus on toteutettu
perimällä maksu kopiointiin soveltuvista laitteista, kuten tallentavista
digibokseista ja ulkoisista kovalevyistä. Tekniikan kehittyessä on tullut yhä
vaikeammaksi erotella tallentavia laitteita ei-tallentavista (pitäisikö älypuhelimistakin
maksaa hyvitysmaksua?). Suomessa ja Espanjassa laitekohtainen hyvitysmaksu onkin
korvattu <b>valtion budjetista maksattavalla korvauksella</b>.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jos EU olisi aikanaan säätänyt yksityiskohtaisesti, millainen
hyvitysmaksu jäsenmaissa on toteutettava, asia olisi yksinkertainen. EU valitsi
kuitenkin tien, joka on lakiteknisesti niin monimutkainen, että se on poikinut
EU:n tuomioistuimeen toistakymmentä juttua. Ensin EU päätti kategorisesti, että
kaikkeen yksityiseen kopiointiin tarvitaan oikeudenomistajan lupa. Sitten EU
sääti, että jäsenmaat voivat kuitenkin sallia yksityisen kopioinnin, jos siitä
on vain <b>vähäistä haittaa</b>, tai jos tekijöille maksetaan korvaus. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
”Kopion tekeminen” on tekijänoikeudessa erittäin laaja
käsite. <b>Jos kirjoitan lyijykynällä paperille radiosta kuulemani iskelmän sanat,
teen kopion suojatusta teoksesta.</b> Mikään EU-maa ei kuitenkaan ole ryhtynyt
perimään hyvitysmaksua <b>lyijykynistä</b>, vaikka niitä käytetään yleisesti
kopiointiin, koska haittaa on pidetty vähäisenä. Suomessa ei ole myöskään
peritty hyvitysmaksua yksityisille myydyistä printtereistä ja kopiokoneista,
toisin kuin eräissä muissa EU-maissa. Jokainen maa on tehnyt direktiivistä oman
virityksensä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Britannia ei alun perin ottanut hyvitysmaksua lainkaan
käyttöön vaan <b>kielsi yksityisen kopioinnin</b>. Tämäkin oli direktiivin mukaista:
kopioinnin valvominen jätettiin oikeudenomistajien vastuulle, tietäen hyvin että
se valvonta käytännössä mahdotonta. Poikkeuksena oli televisio-ohjelmien
ajansiirto eli tallentavat digiboksit, joiden aiheuttama haitta katsottiin
vähäiseksi. Tätä ratkaisua ei tietääkseni ole missään vaiheessa asetettu
kyseenalaiseksi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vuonna 2014, viisitoista vuotta direktiivin säätämisen
jälkeen, Britannia sai lopulta aikaiseksi yksityistä kopiointia koskevan
ratkaisun. Se ei kuitenkaan miellyttänyt musiikkialan järjestöjä, sillä yksityinen
kopiointi sallittiin nyt ilman korvausta sillä perusteella, ettei siitä katsottu
olevan taloudellista haittaa (”harm”). Sallitun kopioinnin raja oli tosin huomattavasti
ahtaampi kuin esimerkiksi Suomessa. Kopioita sai tehdä vain itse ostetuista
äänitteistä (esimerkiksi CD-kokoelman siirto omalle kovalevylle), eikä niitä
saanut luovuttaa kenellekään edes perhepiirissä. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ratkaisu oli ilmeisen tekopyhä
(miten olisi voitu valvoa, ettei David Cameron tee kopioita vaimiolleen?) mutta periaatteessa mielenkiintoinen. ”Haitan”
laskutapaa ei direktiivissä ole perusteltu, eikä siitä ole Euroopan
tuomioistuimen kantaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Musiikkijärjestöt veivät asian korkeimpaan oikeuteen, joka
totesi asetuksen lainvastaiseksi. Perustelut olivat kuitenkin muodolliset.
Tuomioistuimen mukaan hallitus ei ollut esittänyt riittävän vankkoja
perusteluita käsitykselleen, jonka mukaan kopioinnista ole haittaa, ja jätti hallitukselle
mahdollisuuden palata uudelleen asiaan. Haitan arviointiperusteet jäivät edelleen auki.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Hyvitysmaksu on ollut Britannian hallitukselle
kiusallinen. Se ei ole halunnut suututtaa äänestäjiä ottamalla käyttöön uusia
Brysselissä päätettyjä maksuja, mutta ei myöskään leimata miljoonia brittejä
lainrikkojiksi. Nähtäväksi jää, mikä on seuraava siirto.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-27357748817021609052015-07-09T17:07:00.002+03:002015-07-09T17:07:45.205+03:00EU: Rakennuksia saa kuvata jatkossakinKirjoitin muutama päivä sitten, että Europarlamentissa on vireillä tekijänoikeuslain muutos, joka tekisi rakennusten valokuvaamisesta luvanvaraista.<br />
<br />
Näppäilijät voivat nyt hengittää rauhassa. Tänä aamuna (9.7.) Europarlamentti hylkäsi esityksen suurella äänten enemmistöllä (445 - 65).<br />
<br />
Muutosesityksen takana oli ranskalainen meppi Jean-Claude Cavada. Hänen perusteluistaan minulla ei ole tarkempia tietoja.Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-58516434879948198502015-07-07T10:48:00.000+03:002015-07-07T10:48:42.287+03:00Saako Finlandia-taloa kuvata?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Oletko ajatellut kuvata itsesi Finlandia-talon edessä
ETYJ-kokouksen kunniaksi ja julkaista kuvan sosiaalisessa mediassa? Parasta
toimia nopeasti. Europarlamentti äänestää ensi perjantaina (9.7.)
tekijänoikeuslain muutoksesta, joka tekisi julkisten rakennusten kuvaamisesta
luvanvaraista. <span lang="EN-GB"><a href="http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=REPORT&mode=XML&reference=A8-2015-0209&language=EN">Pöydällä olevan esityksen</a> mukaan ”commercial use of photographs, video footage and other images
of works which are permanently located in physical public places should always
be subject to prior authorisation from the authors or any proxy acting for them”.
</span>Tekijänoikeuslain näkökulmasta myös sosiaalinen media kuuluu “kaupallisen
käytön” piiriin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vaikka europarlamentti päättäisikin hyväksyä aloitteen,
tästä on toki vielä matkaa jäsenmaita sitovaan direktiiviin. Esitys on
kuitenkin herättänyt maailmalla jo aikamoista huomiota. <a href="http://www.thetimes.co.uk/tto/law/article4478291.ece">The Times </a>(24.6.2015)
pitää sitä ”absurdina”, ja Wikipedia on jo käynnistänyt omilla sivuillaan
hankkeen vastaisen kampanjan. Suomen lehdissä en vielä ole nähnyt kommentteja,
vaikka se merkitsisi täydellistä muutosta pohjoismaiseen käytäntöön.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tekijänoikeuslain pääsääntönä on, että tekijällä on
yksinoikeus määrätä teostensa käytöstä. Teoksista saa tehdä kopioita vain
tekijän luvalla tai laissa tarkoin määrätyissä poikkeustapauksissa. Kun otan
Finlandia-talosta valokuvan, teen Alvar Aallon teoksesta kopion toisessa
teoslajissa. Tämä on ollut toistaiseksi laillista, koska tekijänoikeuslain 25 a
§ mukaan ”rakennuksen saa vapaasti kuvata”.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
EU:n tekijänoikeusdirektiivissä ei tähän saakka ole ollut
selviä säännöksiä julkisten rakennusten kuvaamisesta, vaan asia on jätetty
jäsenmaiden harkintaan. Viime keväänä direktiivin uudistamista valmistellut
europarlamentaarikko Julia Reda esitti, että EU:n lainsäädäntöön otettaisiin Suomen
lain tapaan selkeä säännös siitä, että julkisten rakennusten kuvaaminen on aina
sallittua. Valmistelut edetessä asia on kuitenkin kääntynyt lakivaliokunnassa
päinvastaiseksi: jäsenmaiden olisi pakko säätää julkisten rakennusten kuvaaminen luvanvaraiseksi. Olisi mielenkiintoista selvittää, ketkä lobbarit ovat olleet
asian takana, ja ovatko europarlamentaarikot todella ymmärtäneet mistä he ovat
päättämässä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Lakivaliokunnan viimeisessä kokouksessa ei pöytäkirjan
mukaan ollut äänestämässä ketään suomalaista. Mielenkiintoista nähdä, miten
suomalaiset mepit äänestävät ensi perjantaina.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-29158009787549100352015-06-09T12:29:00.000+03:002015-06-09T12:29:42.563+03:00Elokuvasäätiö uudistetaan – miten käy kansallisen audiovisuaalisen arkiston?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Uuden opetus- ja kulttuuriministerin työlistalla on <b>Suomen
elokuvasäätiön</b> uudistaminen. Ylihuomenna (11.6.) ministeriö järjestää alan
väelle kuulemistilaisuuden, jonka tausta-aineistona on Svenska kulturfondenin
johtajan Leif Jakobssonin selvitys. Helsingin Sanomat teki aiheesta jutun
viikko sitten (”Suomeen halutaan uusi elokuvavirasto”, 2.6.2015), mutta
opetusministeriön verkkosivuilta sen ruotsinkielinen teksti löytyy pienen
salapoliisityön jälkeen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suomen elokuvasäätiö on organisaatio, jonka tehtävänä on
jakaa valtion tukea kotimaiseen elokuvatuotantoon. Vuonna 1969 perustetussa
säätiössä ovat valtion lisäksi mukana Suomen elokuvateatterinomistajien liitto,
Suomen elokuvatoimistojen liitto sekä Suomen filmivalmistajien liitto. Viimeksi
mainitut eivät vuosikymmeniin ole sijoittaneet senttiäkään rahaa säätiön
toimintaan, mutta käyttävät siellä mielellään äänivaltaa. Ei ihme, että valtion
mielestä säätiömalli alkaa tuntua vanhentuneelta. Vuonna 2014 tehdyssä
selvityksessä säätiön toiminnasta on löydetty muitakin ongelmia.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jakobssonin vastaus ongelmaan on Suomen elokuvasäätiön ja
<b>Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI)</b> yhdistäminen. Ruotsiksi uuden
laitoksen nimeksi tulisi <b>Finlands filminstitut </b>(sananmukaisesti Suomen
elokuvainstituutti), Hesari käyttää nimitystä ”elokuvavirasto”. Karlsson
perustelee laajalti uudistuksen etuja: kahden organisaation yhdistämisestä
syntyisi lisäarvoa, hallintokulut vähenisivät ja mediakasvatukseen saataisiin
enemmän resursseja. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
En ole elokuva-alan asiantuntija; muut pystyvät varmaan minua
paremmin arvioimaan uudistuksen vaikutuksia suomalaiseen elokuvatuotantoon. Arkistoista
minulla on kuitenkin pitkä kokemus, ja olen seurannut av-aineiston arkistoinnin
kehitystä Euroopassa pitkään. Pelkään pahoin, että elokuvasäätiön ja KAVIn
yhdistäminen merkitsisi elokuvien ja muun av-aineiston arkistoinnille pahaa
takaiskua.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Elokuvien arkistoinnin käynnisti meillä vuonna 1957
perustettu <b>Suomen elokuva-arkisto. </b>Talkoovoimin käynnistetystä yhdistyksestä
kasvoi erinomaisesti hoidettu julkinen arkisto, joka sai pelastetuksi
katoamassa olleet vanhat filmirullat ja järjesti uusien elokuvien lakisääteisen
arkistoinnin. Suurelle yleisölle arkisto tuli parhaiten tunnetuksi mainioista
esityssarjoistaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Elokuva-arkisto ei kuitenkaan ollut kiinnostunut
televisio-ohjelmista, vaikka televisiosta oli vuosien mittaan kasvanut elokuvaa
paljon suurempi liikkuvan kuvan media. Yleisradio toki hoiti oman tuotantonsa
arkistoinnin, mutta näihin kokoelmiin pääsy oli ulkopuolisille monen mutkan
takana. Muilla televisioyhtiöillä, joiden osuus tuotannosta kasvoi koko ajan,
ei ollut minkäänlaisia ammatillisesti hoidettuja arkistoja. Vuonna 2008
säädettiin <b>laki radio- ja televisio-ohjelmien arkistoinnista.</b> Tehtävä annettiin
Suomen elokuva-arkistolle, jonka nimi muutettiin samalla Kansalliseksi
audiovisuaaliseksi arkistoksi (KAVA).<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Radio- ja televisio-ohjelmien arkisointia varten
rakennettiin moderni digitaalinen järjestelmä, mutta muuten uusi aineisto jäi
lapsipuolen asemaan. Kun katsoo arkiston julkaistuja, esitystoimintaa ja
tutkimuksia, on helppo huomata että Kansallinen audiovisuaalinen arkisto oli
henkisesti edelleen elokuva-arkisto. Vuoden 2008 uudistus on vielä pahasti
kesken. Samaan aikaan opetusministeriö antoi arkistolle lukuisia uusia
ministeriön toimialaan kuuluvia tehtäviä, kuten televisio-ohjelmien ikärajojen
valvonnan (!). Arkistosta tuli instituutti, KAVAsta KAVI. Ministeriön kannalta
arkiston ja säätiön yhdistäminen olisi helppo ratkaisu, mutta Jakobssonin
muistiossa ei missään yhteydessä pohdita sitä, mikä olisi arkistoinnin asema
uudessa organisaatiossa. Ehdotettu nimi – elokuva-instituutti – ei lupaa hyvää
ainakaan televisio-ohjelmien arkistoinnista kiinnostuneille.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jos Suomen elokuvasäätiö ja Kansallinen audiovisuaalinen
instituutti todella yhdistetään, kannattaisi samalla siirtää arkistotehtävät
kokonaan pois uudesta elokuvavirastosta. Jakobsson toteaa muistiossaan, että
Finlands filminstitut vastaisi tämän jälkeen muiden pohjoismaiden vastaavia instituutteja.
Tässä hän tulee antaneeksi väärän todistuksen. Muissa pohjoismaissa
av-aineiston arkistoinnista ovat jo pitkään vastanneet kansalliskirjastot,
instituuttien tehtävät painottuvat muualle.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ajatus radio- ja televisio-ohjelmien arkistoinnin
siirtämisestä <b>Kansalliskirjastoon</b> oli esillä jo vuonna 2008, kun nykyistä lakia
säädettiin. Silloin elokuva-arkisto tuntui luontevammalta ratkaisulta. Sen
jälkeen medioiden konvergenssi on kasvanut kovaa vauhtia, ja muutaman vuoden
kuluttua kaikki arkistointi perustuu samoihin digitaalisiin järjestelmiin. On yhä
vaikeampi perustella, miksi kaksi opetusministeriön alaista suurta laitosta,
Kansalliskirjasto ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ylläpitävät omia
digitaalisia järjestelmiään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jakobssonin muistiossa on toinenkin erikoinen piirre, joka
on syytä nostaa esiin. Muistion otsikko on AV-fältets utmaningar och strukturer
(Av-kentän haasteet ja rakenteet). Suomen suurin liikkuvan kuvan tuottaja on
Yleisradio, jonka toiminta kaiken lisäksi kustannetaan verovaroilla.
Yleisradiota – tai muita suomalaisia tv-yhtiöitä – ei muistiossa mainita
lainkaan. Joskus termi ”av-kenttä” tuntuu muistiossa tarkoittavan pelkästään
elokuvaa, välillä siihen kuuluu myös kaikki internetistä löytyvä liikkuva kuva,
mutta ei perinteinen televisio.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tiedän toki, ettei televisiotoiminta kuulu opetusministeriön
toimialaan. Tiedän myös, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan itsenäisyys
on arvokas ja hyväksi koettu periaate, eikä sitä ole syytä romuttaa. Televisiolla
ja elokuva-alalla on kuitenkin niin paljon yhteistä – ei vähiten arkistoinnissa
– ettei sitä pitäisi tällaisissa yhteyksissä kokonaan unohtaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">PS. Jakobssonin muistio löytyy opetusministeriön
verkkosivuilta, kun kulkee polkua ministeriö > ajankohtaista > tapahtumat
> keskustelutilaisuus audiovisuaalisen kulttuurin rakenteista ja haasteista.</span>Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-42087530849487259962015-04-22T11:45:00.001+03:002015-04-22T11:46:44.264+03:00Digitaaliset sisämarkkinat etenevät<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vaalit on pidetty, ja tätä kirjoitettaessa Juha Sipilä
pohtii uuden hallituksen kokoonpanoa. Lehtien kulttuuripalstoilla pelätään,
että erillisen <b>kulttuuriministerin</b> tuoli häviää kokonaan. Kukaan ei ole puhunut
mitään tulevan hallituskauden suurimmasta kulttuuripoliittisesta kysymyksestä,
Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden kohtalosta. Toissapäivänä (20.4.)
verkkolehti <a href="http://www.politico.eu/article/leaked-digital-single-market-strategy-evidence/">Politico</a> vuodatti julkisuuteen EU:n komission suunnitelmat
tekijänoikeuksien uudistamiseksi. Hankkeen kärjessä on virolainen Andrus Ansip,
EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden komissaari. Ehkä Suomikin tarvitsisi
kulttuuriministerin sijasta <b>digitaalisten markkinoiden ministerin</b>?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Digitaalisten markkinoiden ongelma on helppo selittää
käytännössä. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja
Federica Mogherini on italialainen, ja seuraisi varmaan mielellään verkossa
kotimaansa Italian televisiolähetyksiä, kun hän matkustaa maasta toiseen. RAI:n
ohjelmat näkyvät kuitenkin vain Italiassa, San Marinossa ja Vatikaanissa,
vaikka niitä olisi teknisesti mahdollista seurata verkon välityksellä koko EU:n
alueella. Tavarat, pääoma ja työvoima liikkuvat EU:n sisällä vapaasti maasta
toiseen, tekijänoikeudet eivät.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Asian toinen puoli on, että italialainen elokuvatuottaja ei
välttämättä kaipaakaan yhteismarkkinoita. Hän myy tuottamansa filmin oikeudet
erikseen jokaiseen maahan. Jos elokuva esitetään RAI:n ohjelmassa joka on jo
näkynyt kaikissa EU-maissa, paikallinen tv-yhtiö ei ehkä enää olekaan
kiinnostunut siitä. RAI:n pitäisi vastaavasti maksaa ohjelmasta enemmän. Ihan
näin yksinkertaisesti yhtälö ei toimi, mutta kansallisesti rajatuilla
oikeuksilla (EU-kielellä ”geo-blocking”) on myös kannattajansa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Poliittisesti digitaalisia sisämarkkinoita on kuitenkin
helppo kannattaa. Jokainen Espanjassa asuva suomalainen ja Britanniassa
työskentelevä latvialainen hyötyisi asiasta konkreettisesti. Tekijöille ja
tuottajille digitaaliset sisämarkkinat tarjoaisivat aidosti mahdollisuuden markkinoida
tuotantoaan koko Eurooppaan. Ei tarvitsisi miettiä koko ajan, onko jokainen
ohjelmaan sisältyvä musiikinpätkä lisensoitu myös esitettäväksi Portugalissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Häviäviä uudistuksessa olisivat ehkä ne, joiden
tekijänoikeuksilla ei muutenkaan olisi kysyntää oman maan rajojen ulkopuolella.
Tekijänoikeuksien vapaa liikkuvuus hyödyntäisi eniten suuria tuottajamaita,
joissa puhuttuja kieliä ymmärretään laajalti. Mutta ihan näin yksinkertainen
asia ei varmaankaan ole. Olisi mielenkiintoista kuunnella, mitä
sisämarkkinakomissaari Ansipin kotimaassa asiasta ajatellaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
EU-lähteiden mukaan digitaalisten sisämarkkinoiden
valmistelu on jo pitkällä. Huhujen mukaan EU:n komissio olisi jo sopinut
asiasta eurooppalaisten tuottaja- ja tekijäjärjestöjen kanssa. Vastineeksi
oikeudenomistajille olisi luvattu tehokkaampia toimia piratismia vastaan. ”Geo-blockingin”
eli maantieteellisten rajoitusten poistaminen tulee olemaan uuden komission
tärkein hanke tekijänoikeuksien alalla. Uudistusten yksityiskohdat tulevat vielä muuttumaan moneen kertaan. Suomessakin olisi korkea aika ryhtyä
keskustelemaan niistä. Minä en ainakaan vielä tiedä, mitä kaikkea uudistus käytännössä merkitsisi. Tekijänoikeuslaissa jokainen sana ja sananmuoto voi olla tärkeä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Otan tässä esiin vain yhden kohdan, jossa
uudistuksista olisi selvää etua kaikille. Monissa Euroopan maissa rakennetaan
parhaillaan kansallisia digitaalisia kirjastoja, joiden tavoitteen on parantaa
kansallisen kulttuuriperinnön saatavuutta. Osa aineistosta on jo
tekijänoikeudellisesti vapaata, mutta monissa maissa on myös sovittu tekijöiden
kanssa suojatun aineiston julkaisemisesta. Pienikin korvaus on tekijöille
edullisempi kuin se, ettei ainestoa käytä kukaan. Tällä hetkellä kokoelmien
käyttö on yleensä mahdollista vain yhden maan rajojen sisällä, koska
EU-laajuisista oikeuksista sopiminen on ollut liian monimutkaista. Tämän
ongelman digitaalisten sisämarkkinoiden syntyminen poistaisi. </span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-19780982202922664662015-04-03T21:59:00.000+03:002015-04-03T21:59:01.106+03:00Eduskunta ahkeroi tekijänoikeuslain muutoksia<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Stubbin hallitus ei saanut valmiiksi <b>sote-uudistusta</b>, mutta
eduskunta sai ihan loppumetreillä käsiteltäväksi pinon <b>tekijänoikeuslain
muutoksia</b>. Ne koskevat <b>hyvitysmaksua</b> (<a href="http://pekkahtgronow.blogspot.fi/2015/01/hyvitysmaksu-poistuu-halpenevatko.html">kirjoitin tästä jo aikaisemmin</a>),
<b>sopimusten kohtuullistamista</b>, <b>televisio-ohjelmien verkkotallennusta</b> ja
<b>kaapelijakelua</b>. Pieniä asioita, jotka eivät näytä ylittäneen uutiskynnystä
missään tiedotusvälineissä. Niihin liittyy kuitenkin mielenkiintoisia
periaatteellisia kysymyksiä. Kaapelijakelua koskevaan lainmuutosta varten
perustuslakivaliokuntakin joutui pyörtämään kymmenen vuotta sitten tekemänsä
päätöksen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Mistä oikein on kysymys? Televisio-ohjelmat sisältävät suuren
määrän tekijänoikeuslain suojaamia teoksia, joiden lähettämisestä
televisioyhtiöt ovat sopineet alkuperäisten tekijöiden tai heidän edustajiensa
kanssa. Tähän saakka asia on selvä: täytyyhän tekijöille maksaa teosten
käytöstä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suuri osa suomalaisista kotitalouksista katselee kuitenkin
ohjelmia <b>kaapeliverkon kautta</b>. Jos asut helsinkiläisessä kerrostalossa, kuten
minä, et voi noin vain laittaa katolle omaa antennia. Ainoa mahdollisuus on
turvautua taloyhtiön valitsemaan kaapelioperaattoriin. Operaattorit (Sonera,
Welho jne) taas ovat viestintämarkkinalain mukaan velvollisia välittämään asiakkailleen
Yleisradion ja MTV:n kanavat. Pitäisikö minun tai kaapelioperaattorin maksaa
lisämaksu siitä, että ne välittävät vapaasti katsottavissa olevat tv-kanavat
niihin koteihin, joilla ei ole mahdollisuutta antennivastaanottoon?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tekijänoikeuslain mukaan pitää, vaikka asiasta on väännetty
kättä 1950-luvulta saakka – siitä lähtien, kun radio-ohjelmia ryhdyttiin suurkaupungeissa
jakelemaan kaapeliverkossa paremman kuuluvuuden takaamiseksi. Arkijärki sanoo,
että radio- ja televisioyhtiö on jo maksanut siitä, että se välittää ohjelmaa
yleisölle (eri asia on, jos kaapeliyhtiö lähettää itse tuottamaansa ohjelmaa).
Tekijänoikeuslain näkökulmasta operaattori on kuitenkin liikeyritys, joka tekee
uutta bisnestä suojatuilla teoksilla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Käytännössä kaapelioperaattorilla ei ole mahdollisuutta sopia
ohjelmien välityksestä suoraan tekijöiden kanssa. Ohjelmien sisällöstähän
päättävät yleisradioyhtiöt. Kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa asia on
ratkaistu ns pakkolisenssillä. Tekijöillä ei ole oikeutta kieltää radio- ja
televisio-ohjelmien kaapelijakelua, mutta heillä on oikeus ”kohtuulliseen
korvaukseen”, jonka suuruuden voi päättää ”toimivaltainen viranomainen”. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tätäkin
oikeutta on eri maissa tulkittu eri tavoin. Suomessa yleisradio-ohjelmien
kaapelijakelusta ei ole maksettu erillisiä korvauksia. Kymmenen vuotta sitten
eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi, että maksu olisi ristiriidassa
sananvapauden periaatteen kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Voi olla, että aika on kypsä uudelle tarkastelulle. Teleoperaattorit tekevät suurta bisnestä. Kaapelijakelun korvauksissa on kyse pienestä summasta, vuositasolla pari euroa kaapelitaloutta kohti, joka
varmasti menee hyvään tarkoitukseen. Televisio-ohjelmien jakelu on internetin
myötä pirstoutumassa, ja hyvä, jos ketjun jokaisesta portaasta kertyy jotakin
myös tekijöille. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Yleisradio-ohjelmien kaapelijakelusta perittävissä
lisäkorvauksissa on kuitenkin kysymys niin periaatteellisesta asiasta, että
olisi toivonut sekä hallituksen että eduskunnan käsitelleen sitä laajemmin. Kun
hallituksen esityksessä todetaan, että lainmuutoksella ”palautetaan” tekijöille
oikeus korvaukseen, olisi saman tien voitu todeta, ettei korvauksia ole aikaisemmin
maksettu.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Lainmuutosta perustellaan Bernin sopimuksella ja EU:n
komission kannanotolla. Tämä on sinänsä oikein, mutta olisin toivonut hallituksen
kertovan tarkemmin, miten asia on muissa EU-maissa järjestetty. Kaikki
jäsenmaathan ovat mukana Bernin sopimuksessa, ja kaikissa on myös
kaapelioperaattoreita. Millainen on korvausten taso muissa EU-maissa, ja miten
korvauksista päätetään? Hallituksen esityksen perusteluissa ainoat viittaukset
ovat Ruotsiin ja Tanskaan. Onko harkittu, että valtioneuvosto olisi voinut itse
päättää korvausten suuruudesta, niin kuin se päättää hyvitysmaksuista? Esityksessä
vain viitataan vireillä oleviin neuvotteluihin. </span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-57932481948887109492015-02-01T12:55:00.001+02:002015-02-01T12:55:40.795+02:00Voiko ryssästä laulaa?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kun viime viikkoina on puhuttu paljon sananvapaudesta,
ryhdyin pohtimaan, miten pahasti vihollista saa konfliktin aikana parjata. Ja
miten konfliktin jälkeen pitäisi suhtautua siihen, mitä silloin tuli sanotuksi?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suomessa tehtiin sodan aikana paljon sota-aiheisia lauluja.
Niin tehtiin muissakin sotaa käyneissä maissa, jopa Ruotsissa nostettiin
valmiustilaa laulun keinoin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>”Sillanpään marssilaulu”</b> oli yksi ensimmäisistä sotaan liittyvistä lauluista. Se syntyi
jo talvisodan aikana, ja siinä korostettiin suomalaisten yksimielisyyttä ja
puolustushalukkuutta. ”Kun on vaaralle alttiina syntymämaa kotiaskareet jäädä
saa”. Vihollisesta ei sanota mitään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jatkosodan aikana sota-aiheisten laulujen tuotanto kasvoi.
Osa oli romanttisia iskelmiä kuten <b>”Pommisuojarakkautta”</b> tai <b>”Ilta Kannaksella”</b>,
joihin sota toi lisäväriä. Oli Suursuomi-haaveita ja aseveljien ylistystä,
mutta puolustustahtoa pyrittiin tietoisesti myös nostamaan vastustajan
pilkkaamisella. Tunnetuin esimerkki lienee R. W. Palmrothin sanoittama <b>”Silmien
välliin”</b>, jota Olavi Paavolainen myöhemmin paheksui ”Synkässä yksinpuhelussaan”.
Laulun kantavana ideana oli ”paras ryssä kuollut ryssä”. Saman henkisiä
tekstejä, joissa luvattiin tehdä <b>”Pietarista hautuumaa ja Moskovasta motti”</b>,
löytyy paljon.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Sodan jälkeen laulut hävisivät niin nopeasti, ettei
niitä tarvinnut edes kieltää – näinhän tehtiin monille kirjoille ja elokuville.
Levyt oli myyty loppuun, kymmeneen vuoteen kukaan ei Suomessa halunnut laulaa
sodasta. Ensimmäiset yritykset tähän suuntaan tehtiin vasta 1955.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
1930-luvun laulajasuosikki Georg Malmsten oli sodan aikana
profiloitunut niin vahvasti propagandalaulujen esittäjäksi, että hän katsoi
sodan jälkeen parhaaksi viettää jonkin aikaa Ruotsissa. 1950-luvulla hän yritti
paluuta, ja teki Scandialle uuden tulkinnan <b>”Tellervosta”</b>. Laulu oli ollut suosittu
käännös saksalaisesta marssilaulusta <b>”Lebe wohl du kleine Monica”</b>. Tekstissä ei
ole mitään sotaan liittyvää, mutta assosiaation kautta se liittyi vahvasti
sotavuosiin. Vuonna 1955 ketään ei enää kiinnostanut. Uutta ”Tellervoa” myytiin
vaivaiset 288 kappaletta. Sen sijaan Scandian toista levyä, Annikki Tähden <b>”Muistatko
Monrepos’n”</b> myytiin samaan aikaan lähes 35 000 kappaletta. Voisi sanoa,
että ”Monrepos” merkitsi iskelmämusiikille samaa kuin ”Tuntematon sotilas”
(1954) kirjallisuudelle. Viipurin menetys oli jo nostalgiaa, sotaan oli
löydetty uusi asenne.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tällä välin sotavuosien levyt pysyivät kätkössä. Niitä ei
ollut koottuina missään julkisessa arkistossa , eikä niistä ollut edes tietoja
ennen kuin Urpo Haapanen aloitti ”Suomalaisten äänilevyjen luetteloiden
julkaisemisen 19667. Ehdotin silloin Scandian toimitusjohtajalle Harry Orvomaa,
että olisi jo aika julkaista LP-levyllä uudelleen kokoelma sotavuosien
iskelmiä. Saman niminen LP ilmestyi 1968 ja myi kohtalaisen hyvin. Se ei
tietääkseni herättänyt pahennusta edes innokkaimmissa Neuvostoliiton ystävissä,
vaikka mukana oli Sillapään marssilaulun lisäksi <b>”Korsuvalssi”</b>, <b>”Eldankajärven
jää”</b> ja ”Uraliin”, jossa vanjat laitetaan juoksemaan vilttitossuissaan Siperiaan
asti. Laulut otettiin nyt vastaan historiallisina dokumentteina.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Levy pani ilmeisesti alulle nostalgia-aallon, johon kuului lisää
uusintajulkaisuja ja uusia levytyksiä sotavuosien lauluista (esimerkiksi Pauli
Räsäsen ”Eldankajärven jää”). Lopulta syntyi myös sotavuosien lauluihin
erikoistuneita konsertteja ja yhtyeitä (Korsuorkesteri). Yhteistä näille oli kohtuuden
rajoissa pysyminen. ”Silmien välliin” jätettiin ikään kuin yhteisellä
sopimuksella lepäämään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vasta tällä vuosisadalla aika kypsyi kaikkien levyjen
uudelleenjulkaisemiselle. Artie Musicin 2002 julkaisema CD <b>”Molotohvin koktaili
– Sota-ajan propagandaa levyillä 1940–1942”</b> kokosi yhteen vielä
julkaisemattomat levytykset, kuten ”Silmien välliin” ja ”Mottimatit marssilla”.
Niistä käy ilmi, miten viholliskuvaa luotiin laulun voimin. Levyn liitteenä on
Maarit Niiniluodon asiantunteva esittely, jossa laulut asetetaan
historialliseen yhteyteensä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; line-height: 107%;">Tällä hetkellä kaikki sotavuosien laulut –
romantiikasta räikeimpään propagandaan” ovat helposti saatavissa. Hieno juttu. Tuttu
levykauppias on jopa kertonut, että CD on ollut historiasta kiinnostuneiden venäläisten
turistien suosiossa. Mutta voi kuitenkin miettiä, milloin propaganda muuttuu
historiaksi. Kuvitelkaapa, että laulussa sana ”ryssä” vaihdettaisiin joksikin
muuksi kansanryhmäksi tai poliittiseksi ryhmäksi? Konfliktejahan riittää. Voisiko
sellaisen laulun julkaista? </span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-19000076099391154802015-01-22T12:52:00.000+02:002015-01-22T12:52:00.288+02:00Uudistavatko piraatit EU:n tekijänoikeuslain?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>Europarlamentilla</b> on ainakin huumorintajua. Se valitsi
piraattipuolueen ainoan euroedustajan, saksalaisen <b>Julia Redan</b> vetämään
tekijänoikeuslain uudistamista. Frau Reda on jo kertonut omassa <a href="https://juliareda.eu/en/">blogissaan</a>,
että hänen kalenterinsa on täyttynyt etujärjestöjen valtuuskuntien
tapaamisista.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Vaikka piraattipuolue ei muuten menestynytkään
eurovaaleissa, Julia Reda on täysin vakavasti otettava poliitikko. Hän on
vihreiden europarlamenttiryhmän varapuheenjohtaja. Tarkkaan sanoen hänet on nyt
nimitetty vetämään työtyhmää, jonka tehtävänä on valmistella parlamentin
lakivaliokunnalle arvio vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivin toimivuudesta. Reda on jo julkistanut <a href="https://juliareda.eu/2015/01/report-eu-copyright-rules-maladapted-to-the-web/">omia näkemyksiään</a>. Lakivaliokunnan kannanotto antaa suuntaa EU:n tulevalla lainsäädäntötyölle.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>Tietoyhteiskuntadirektiivi</b> uudisti aikanaan monella tavalla
eurooppalaista tekijäoikeutta, mutta vuodesta 2001 on jo kulunut pitkä aika,
eikä kukaan silloin olisi pystynyt ennustamaan mitä kaikkea internetin kehitys
tuo tullessaan. Tekijänoikeusasioista vastaava EU-komissaari Günther Oettinger
on jo moneen kertaan luvannut ”modernisoida” tekijänoikeutta koskevat
säännökset, vaikka kukaan ei aivan tarkalleen näytä tietävän, mitä hän
tarkoittaa. Aiheesta löytyy mielenkiintoisia <a href="http://ipkitten.blogspot.fi/2015/01/breaking-news-pirate-party-mep-julia.html">kommentteja IPKat-</a>blogissa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suomessa eduskunnalla on parhaillaan käsiteltävänä kolme erillistä
tekijänoikeuslain muutosesitystä, jotka hallitus antoi juuri ennen joulua. Ne
on tarkoitus viedä nopeasti vielä nykyisen eduskunnan aikana. Näistä ainakin
hyvitysmaksun uudistus poikkeaa aika lailla eurooppalaisesta valtavirrasta. Aivan
tärkeitä asioita, mutta mitenköhän ne niveltyvät parhaillaan EU:ssa vireillään
oleviin asioihin? Onko kyseessä sama ilmiö, kun kunnat yrittävät pikaisesti
ulkoistaa terveyspalveluitaan ennen sote-uudistuksen voimaantuloa, vai haluaako
Suomi päinvastoin näyttää tässä suuntaa koko Euroopalle?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Calibri, sans-serif; line-height: 107%;">Jätän tämän lukijoiden mietittäväksi. Europarlamentti
ja Suomen eduskunta ovat täysin erillisiä elimiä, vaikka europarlamentin
päätökset saattavatkin aikanaan sitoa myös Suomea. Suomen hallituksen ei
pidäkään odottaa, mitä EU joskus tulevaisuudessa päättää. EU:ssa ovat kuitenkin
(suurelta osin) edustettuina samat puolueet kuin Suomen eduskunnassa. Olisi
mielenkiintoista kuulla, onko millään puolueella näkemystä siitä, miten tekijänoikeuksiin
ja informaatioyhteiskuntaan liittyviä asioita voisi uudistaa koordinoidusti sekä
kansallisella että EU:n tasolla.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-81966430547237264592015-01-16T12:17:00.000+02:002015-01-16T12:17:34.264+02:00Kumottaisiinko kansalliset tekijänoikeuslait?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>EU:n uusi komissio</b> julkaisi joulun alla oman <a href="http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2015_fi.pdf">työohjelmansa</a>.
Ensimmäisellä sijalla on työllisyys ja kasvu, mutta heti kakkosena on
<b>digitaalisten sisämarkkinoiden kehittäminen.</b> Tavaran, työvoiman ja tiedon
pitäisi liikkua EU:ssa vapaasti, niin että talous kasvaa suhisten, mutta
käytännössä EU-maiden digitaaliset palvelut ovat pirstoutuneet moniin
kansallisiin toimijoihin, jotka yrittävät epätoivoisesti kilpailla Googlen ja
YouTuben kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ohjelman mukaan ”komissio pyrkii osana digitaalisia
sisämarkkinoita koskevaa strategiaa saattamaan vuonna 2015 päätökseen käynnissä
olevat toimielinten väliset neuvottelut ehdotuksista, jotka koskevat
esimerkiksi yhteistä eurooppalaista tietosuojauudistusta ja Euroopan yhteen
liittämisestä annettavaa asetusta. Se ehdottaa myös uusia lainsäädännöllisiä ja
muita aloitteita, joilla digitaalisten sisämarkkinoiden kunnianhimoisuus
nostetaan tasolle, jota nykyisiin haasteisiin vastaaminen vaatii. Tässä
yhteydessä komissio muun muassa täydentää televiestinnän sääntely-ympäristöä,
päivittää tekijänoikeussäännöistä ja audiovisuaalisista mediapalveluista
annettua lainsäädäntöä, yksinkertaistaa verkko-ostoksia ja digitaalista
kaupankäyntiä koskevia kuluttajasääntöjä, helpottaa sähköistä kauppaa, parantaa
tietoverkkoturvallisuutta ja ottaa digitalisaation huomioon kaikilla politiikan
aloilla.”<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Mitä komissio voisi sitten käytännössä tehdä? <b>European
Copyright Society</b> on 19. joulukuuta <a href="http://www.ipdigit.eu/wp-content/uploads/2015/01/Letter-to-Mr-Oettinger.19-Dec.-2014.pdf">lähettänyt kolmissiolle kirjeen</a>, jossa se
ehdottaa EU:n tekijänoikeuslain täydellistä uudistamista. Ei enää
direktiiveihin perustuvaa kansallisten lakien harmonisointia, vaan kaikki
EU-maat kattava yhteinen tekijänoikeuslaki. <span lang="EN-GB"><i>“The Members of the European Copyright Society are convinced that the
time is now ripe to start work on a European Copyright Law that would apply
directly and uniformly across the Union.”</i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span lang="EN-GB"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span lang="EN-GB">Järjestö
toteaa, että 25 vuotta jatkuneesta harmonisoinnista huolimatta EU-mailla on
omat tekijänoikeuslait, jotka poikkeavat toisistaan. <i>”Each Member State still
has its own law on copyright and neighbouring (related) rights that applies
strictly within its own territory. This territoriality has led to fragmentation
of markets along national borderlines, critically impeding the establishment of
a Digital Single Market for creative content, and undermining the Union’s
international competitiveness.”</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span lang="EN-GB"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Yleensä EU:lle lähettävät kirjeitä etujärjestöt, jotka
yrittävät taivuttaa komissiota muuttamaan lainsäädäntöä omien intressiensä
mukaisesti. European Copyright Society ei kuitenkaan ole mikään etujärjestö.
Järjestön jäsenet ovat tekijänoikeuden professoreita, jotka ovat omasta
näkökulmastaan tulleet siihen tulokseen, että EU:n osittain harminisoitu
tekijänoikeuslainsäädäntö ei toimi. Sen on voinut päätellä myös Euroopan
tuomioistuimeen kertyneiden tekijänoikeutta koskevien juttujen määrästä. Isompi
kysymys tietysti on, heikentääkö tämä todella Euroopan kilpailukykyä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ensimmäiset reaktiot professorien kirjeeseen ovat olleet
epäileviä. Monien mielestä Euroopan tekijänoikeuslait ovat jo riittävän
yhdenmukaisia. Toisten mielestä kyseessä olisi niin iso urakka, että siihen
menisi ainakin kymmenen vuotta. Ehdotus on kuitenkin miettimisen arvoinen.
Miksi tekijänoikeuslait yhä poikkeavat toisistaan, vaikka kaikki Euroopan maat
ovat olleet jo vuosikymmeniä mukana Bernin sopimuksissa ja muissakin
kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tekijänoikeuslain lähtökohtana on ajatus luovan työn
tukemisesta. ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus
teokseen…”. Käytännössä oikeus yleensä siirtyy kuitenkin alkumetreillä kokonaan
tai osittain tuottajalle tai kustantajalle, joka vastaa teoksen julkaisemisesta
ja levityksestä. Harva kirjailija haluaa itse painattaa teoksiaan. Kun kyse on
elokuva kaltaisesta yhteisteoksesta, tuottajan panos on vielä olennaisempi.
Mutta voiko tuottaja ostaa tekijän oikeudet kertakaikkisesti ja ikuisesti? Vai
pitäisikö tekijälle kaikissa olosuhteissa turvata kohtuulinen osuus teoksen
tuotosta pitkällä aikavälillä? <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tämä kysymys on kaikissa tekijänoikeuslaeissa eräänlaisena
piiloagendana, moniin pykäliin kätkettynä. Oppikirjoissakaan sitä ei yleensä
käsitellä systemaattisesti. Skaalan toisessa päässä on työsuhdetekijänoikeus: tekijän
kaikki oikeudet siirtyvät palkkaa vastaan työnantajalle. EU:ssa vain
Britanniassa on työsuhdetekijänoikeus. Vanhasen hallitus yritti aikanaan tuoda
sen Suomeen, mutta hanke kaatui eduskunnassa. Skaalan toisessa päässä on joukko
tekijän etujen turvaamiseksi lakiin kirjoitettuja säännöksiä. Suomessa kustantaja
ei esimerkiksi voi vaatia osuutta kirjailijalle kuuluvista
kirjastokorvauksista. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
EU-maiden tekijänoikeuslaeissa on muitakin eroja, eikä
niistä tahdo löytyä edes systemaattista kokonaisesitystä. Ne liittyvät
esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöjen asemaan ja kollektiiviseen lisensointiin, tekijänoikeuden
rajoituksiin ja muihin yksityiskohtiin. Kaikki maat eivät ole edes varauksettoman
innostuneita tekijänoikeuskorvausten täydellisestä liikkuvuudesta yli rajojen.
Kun mennään tekijäno<span style="font-family: inherit;">ikeuden sivuhaaroihin, kirjastokorvauksiin,
hyvitysmaksuihin, tv-ohjelmien edelleen lähettämiseen ja niin edespäin,
jäsenmailla on tapana vetää kotiin päin. Jos kulttuurin vaihtotase on tappiollinen,
kuten Suomessa, kotiin päin vetäminen voi olla kansallinen etu. Tällaista
kaikki EU-maat tekevät, oli sitten kysymys viinan tuonnin rajoittamisesta tai
ulkomaisten ammattitutkintojen hyväksymisestä.</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;">Kiistatonta lienee, että digitaaliset palvelut ovat
Yhdysvalloissa kehittyneet nopeammin kuin Euroopassa, ja tämä on antanut
amerikkalaisille vahvan kilpailuaseman. Ei kuitenkaan ole selvää, että tämä
johtuu nimenomaan tekijänoikeuksista. Itse asiassa Yhdysvalloissakaan ei ole
kaiken kattavaa kansallista tekijänoikeuslakia, vaan <b>monista asioista säädetään
osavaltioiden tasolla</b>. Esimerkiksi äänilevyjen suoja-aika perustuu
osavaltioiden lainsäädäntöön, mutta tämä ei ole mitenkään haitannut musiikin
verkkopalveluiden kasvua. Voi olla, että kansalliset kielet ovat suurempana
esteenä digitalisille yhteismarkkinoille kuin kansalliset tekijänoikeuslait.
Niistä emme halua luopua. Mutta jos olisin Suomen kulttuuriministeri, ottaisin
kuitenkin professorien kirjeen vakavasti. Olisi ainakin mielenkiintoista nähdä,
millaisen mallilain nämä oppineet kirjoittaisivat.</span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-28251331517727728652015-01-08T23:11:00.002+02:002015-01-08T23:11:50.469+02:00Hyvitysmaksu poistuu – halpenevatko laitteet?<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu poistui vuoden vaiheessa.
Tarkemmin sanottuna hyvitysmaksu on edelleen olemassa, mutta tästä lähtien
vastaava korvaus tekijöille maksetaan suoraan valtion budjetista. Laitteiden
valmistajilta maksua ei siis enää peritä, joten laitteiden hintojen pitäisi
vastaavasti laskea.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Mistään öljyn hinnan tapaisesta romahduksesta ei toki ole
kysymys. Yhden teran ulkoisesta kovalevystä hyvitysmaksu on ollut 18 euroa ja
tavallisesta tallentavasta digiboksista 25 euroa (tallennuskapasiteetti 500
gigaa). C-kasettien hinnan pitäisi laskea 30 senttiä ja VHS-kasettien noin
euron, jos niitä jostakin vielä löytyy. Vuonna 2014 voimassa olleet hinnat
löytyvät<a href="http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hinnasto.html"> hyvitysmaksutoimiston sivuilta</a>.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska maksu on peritty tukkuportaasta, kestää jonkin aikaa
ennen kuin se tulee näkyviin kaupan hyllyillä, mutta ennen pitkää sen pitäisi
näkyä alentuvina hintoina. Kun inflaatiokin on negatiivinen, valmistajilla ei
pitäisi olla paineita hintojen nostoon. Jos hyvitysmaksun poisto ei vuoden mittaan mitenkään
näy hinnoissa, joku on vetänyt välistä.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Kulttuurin tekijöiden kannalta muutos on myönteinen.
Hallintokulut vähenevät ja jaettava summa nousee. Vaikka olenkin ajoittain suhtautunut
hyvitysmaksun logiikkaan kriittisesti, rahat ovat menneet hyviin
tarkoituksiin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: Helvetica Neue, Arial, Helvetica, sans-serif;">Uudesta järjestelystä huolimatta yksityisestä
kopioinnista joudutaan edelleen tekemään tutkimuksia. Ei ole itsestään selvää,
miten korvaukset pitäisi jakaa esimerkiksi musiikin ja elokuvien tekijöiden
kesken – lähtökohtana pitäisi olla tieto siitä, mitä suomalaiset todella
kopioivat. Medioiden pirstoutuessa tämän selvittäminen alkaa olla haastavaa. </span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-38262117540537492232014-12-23T12:05:00.000+02:002014-12-23T12:05:47.525+02:00Kemppinen<div style="text-align: justify;">
Jukka Kemppinen on juuri täyttänyt 70 vuotta ja tullut aikuiseksi. Onneksi olkoon!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suomi on pieni maa. En voi väittää kuuluvani Jukan lähipiiriin, mutta vuosien mittaan tiemme ovat sivunneet niin usein, että lyhyt muistelu on paikallaan. Muistaakseni tapasin Kemppisen ensi kerran joskus 60-luvun lopulla. Olin tehnyt muutamia lehtijuttuja sarjakuvista ja Jukka halusi tietää, aionko kenties kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun vastasin kieltävästi, hän vaikutti helpottuneelta. Kohta markkinoille ilmestyikin Kaukorannan ja Kemppisen <b>Sarjakuvat</b>, erinomainen sarjakuvan historia. Sitä seurasi pian antologia <b>Sarjakuvan maailmat</b>. Ne olivat mukana antamassa potkua Suomen sarjakuvaseuralle, Puupää-palkinnoille ja sarjakuvan nousulle muiden taidemuotojen rinnalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hesarin syntymäpäiväjutusta voi lukea Kemppisen keskeiset ansiot: kirjailija. hovioikeudenneuvos, professori ja tietysti myös Suomen tuotteliain ja arvostetuin blogisti. Jotakin voi kuitenkin lisätä. Kauan sitten Kemppinen julkaisi myös useita hyvät arvostelut saaneita runokokoelmia - ehkä niistä voisi saada ainakin e-uusintapainokset? Muistaakseni hänen lukuisiin ansioihinsa kääntäjänä kuului myös <b>Barbapapa</b>-kirjojen suomenkielisen asun luominen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juristina Kemppisen erikoisalana on <b>tekijänoikeus</b> ja muut immateriaalioikeudet. Kun 1980-luvulla juristipiireissä alkoi levitä käsitys, jonka mukaan tekniikan nopea kehitys oli murentamassa tekijänoikeuksia ja johtaisi luovan työn tuhoon, Kemppinen kuului niihin verraten harvoihin ääniin, jotka muistuttivat, ettei asia ole ihan näin yksinkertainen. Tänään tiedämme, että hän oli oikeassa. Piratismi oli hankala ilmiö, mutta se pani myös liikkeelle uusia, tuottoisia kulttuuriteollisuuden haaroja - esimerkkinä vaikkapa YouTube ja Spotify. Jos olisimme pystyneet kaksikymmentä vuotta sitten näkemään tämän kehityksen selvemmin, olisimme ehkä pystyneet muovaamaan lainsäädäntöä paremmin sellaiseen suuntaan, että se suojaisi myös pieniä tekijöitä suuria toimijoita vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Syntymäpäiväsankareille on tapana ojentaa lahjoja, mutta tällä kertaa pyytäisin itse sellaista. Blogien kirjoittaminen on hieno juttu, mutta voisko Kemppiseltä vielä toivoa kirja, jossa hän tarkastelisi kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tekijänoikeuksien kehitystä Internetin aikakaudella? Kukaan muu Suomessa tuskin pystyy vastaavaan.</div>
<br />
<br />Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-90703616861397530182014-12-18T20:09:00.000+02:002014-12-18T20:09:42.523+02:00Kadonnutta musiikkia etsimässä<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<b>Harry Orvomaa</b> (1927 – 1990) oli tunnettu levytuottaja ja
Scandia-Musiikki Oy:n toimitusjohtaja. Hänen löytöjään olivat Brita Koivunen,
Laila Kinnunen, Reijo Taipale, Danny, Johnny ja monet muut. Orvomaa oli myös innokas
äänilevyjen keräilijä. Hän lahjoitti vuonna 1985 mittavan 78 kierroksen levyjen
kokoelmansa Suomen äänitearkistolla, jonka perustajajäseniin hän kuului. Kokoelman
pääosa koostui jazzista, mutta lahjoitukseen kuului Orvomaan lapsuudenkodista
peräisin olevia <b>jiddishinkielisiä levytyksiä </b>toista maailmansotaa edeltävältä
ajalta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jazzlevyt on luetteloitu ajat sitten, mutta ryhdyin vasta
hiljattain tutkimaan arkiston varastossa seisoneita juutalaisia levyjä. Oivalsin
vasta nyt, että suomella ja jiddishillä on paljon yhteistä. Molemmat olivat
1800-luvun alussa väheksyttyjä rahvaan kieliä, joilla ilmestyi lähinnä hengellistä
kirjallisuutta. Vuosisadan puolivälissä molemmista tuli kirjallisia kieliä. Samoihin
aikoihin kun <b>Aleksis Kivi</b> odotti Nummisuutareiden pääsyä näyttämölle, nuori
kirjailija nimeltä <b>Abraham Goldfaden</b> viimeisteli ensimmäistä näytelmäänsä Iasissa,
Romaniassa. Kivestä tuli suomalaisen näytelmäkirjallisuuden isä, Goldfadenista
jiddishinkielisen. Bergbom perusti vuonna 1872 Suomalaisen teatterin, josta
sittemmin tuli Kansallisteatteri. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Juutalaisilla ei ollut valtiota, mutta kaikkiin
vähänkin merkittäviin kaupunkeihin Itä-Euroopassa syntyi juutalaisia
teattereita. Goldfadenin ensimmäinen näytelmä Di mumeh Soseh (Susanna-täti) sai
satoja seuraajia. Hän perusti ensimmäisen teatterinsa Bukarestiin ja toimi
myöhemmin mm Odessassa, Harkovassa, Lembergissä (nykyisessä Lvivissä),
Pariisissa ja lopulta New Yorkissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jiddishinkielisen teatterin kukoistus sattui samaan aikaan
kun äänilevyn nousu. Teatterit esittivät laulunäytelmiä, näyttelijät
tulkitsivat lauluja levylle. Levyille tallennettiin myös kuuluisien
kanttoreiden esityksiä ja klezmer-tanssimusiikkia. Englantilainen tutkija
Michael Aylsworth on laskenut, että yksinomaan <b>Lembergissä</b> toimineen <b>Gimpelin
teatterin</b> näyttelijät tekivät vuosien mittaan ainakin 600 levyä. Teatterin
tarina on luettavissa <a href="http://www.yidisher-gramofon.org/">Der Yidisher Gramofon </a>–nimiseltä sivustolta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Juutalaisten levyjen julkaiseminen jatkui vilkkaana toiseen
maailmansotaan saakka. Esimerkiksi Varsovassa toiminut <b>Sirena</b> –yhtiö julkaisi
paljon jiddishinkielistä musiikkia (tunnettu Dallapé-orkesteri kävi myös
levyttämässä Sirenan studiolla). Toiminta katkesi holokaustiin. Sodan jälkeen
jiddishinkielisiä lauluja on levytetty pääasiassa Yhdysvalloissa. Ainakin
puolet ennen maailmansotaa tuotetuista jiddishinkielisistä levyistä näyttää
hävinneen, loput ovat hajallaan monissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kun kuuntelee Michael Aylsworthin kokoamaa CD-levyä <a href="http://www.othermusic.com/products/various-artists-wandering-stars-songs-from-gimpels-lemberg-yiddish-theatre-1906-1910">Gimpelinteatterin näyttelijöiden levytyksistä</a>, oivaltaa nopeasti, että tässä on suuri musta
aukko Euroopan kulttuurihistoriassa. Itä-Euroopan juutalaiset teatterit
toimivat sata vuotta sitten eräänlaisena populaarimusiikin piilaaksona, joka
koulutti suuren määrän näyttelijöitä, säveltäjiä ja sanoittajia ja tuotti
tuhatmäärin lauluja, jotka ovat jääneet populaarimusiikin yhteiseen muistiin.
Esimerkiksi ”<b>Chaveh</b>” näytelmästä ”Jud in Rumänien”, jonka Sam Schilling –niminen
näyttelijä levytti Lembergissä vuonna 1906, on jo putkahtanut kaksi kertaa
esiin suomen kielellä. <b>Matti Jurva</b> levytti sen vuonna 1938 nimellä ”Senga”.
<b>Olavi Virran</b> tulkinnassa vuonna 1959 laulun nimeksi oli muuttunut ”Eva”
(tekijätkin ovat tietysti vaihtuneet, vaikka sävelmä on sama). Monet Gimpelin
näyttelijät vierailivat myös Yhdysvalloissa ja veivät ja toivat mukanaan
musiikkia. Broadwayn ja Hollywoodin menestys maailmansotien välisenä aikana oli
myös suurelta osin eurooppalaisten emigranttien ansiota.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;">Tärkeimmät juutalaisten ja jiddishinkielisten levyjen
kokoelmat ovat nykyisin Yhdysvalloissa, mutta niissä on pääasiassa Amerikassa
tuotettuja levyjä. Näytteitä kokoelmista voi kuunnella vaikkapa <b>Florida
Atlantic Universityn</b> <a href="http://faujsa.fau.edu/jsa/home.php">Judaica music collection </a>–sivustolta. Euroopasta ei vastaavaa arkistoa
löydy, aineisto on hajallaan . Orvomaan kokoelmassakin saattaa olla levyjä,
joita ei ole säilynyt missään muualla. Kokoelman inventointi on alkanut.</span></span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-90332326128633447272014-12-06T12:55:00.000+02:002014-12-06T12:55:14.903+02:00Europeana Sounds tulee<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Musiikin suoratoistopalvelut ovat tulleet ryminällä. <b>Spotify</b>
ja kilpailijat ovat musiikkiteollisuuden nopeimmin kasvava sektori, ja
Spotifyssa on yhtiön oman ilmoituksen mukaan 20 miljoonaa äänitettä. Vaikka
luvussa onkin jonkin verran ilmaa, määrä on kunnioitusta herättävä. Moni kysyy
jo, tarvitaanko erillisiä ääniarkistoja ja musiikkikirjastoja. Kaikkihan on jo
verkossa?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kaikki musiikki ei kuitenkaan ole vielä verkossa. Mitä kauemmas
historiassa mennään taaksepäin, sitä vähemmän musiikkia suoratoistopalveluista
löytyy. Tämä on aivan ymmärrettävää: kuluttajien kiinnostus kohdistuu ennen
muuta ajankohtaisen musiikkiin. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki. Jo ennen vuotta
1925 maailmassa oli ilmestynyt lähes puoli miljoonaa äänilevyä, joista verkossa
on vain pieni osa. Suoratoistopalveluista löytyvän musiikin kattavuudessa on
musiikin lajien, maiden ja aikakausien mukaan suuria eroja.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Toinen ongelma on, että suoratoistopalveluissa <a href="http://pekkahtgronow.blogspot.fi/2014/03/spotify-ei-tunne-tshaikovskia.html">musiikkia koskevan informaation, hienosti sanottuna metadatan taso vaihtelee suuresti.</a> Parhaimmillaan se on niukkaa, huonoimmillaan täysin virheellistä. Kukaan ei
tarkasta ja ylläpidä tietokannasta löytyviä tietoja. Varsinkin klassisessa
musiikissa sama sävellys voi esiintyä lukemattomilla nimillä. Verratkaa
vaikkapa Kansalliskirjaston Viola-musiikkitietokannasta löytyviä tietoja niihin tietoihin, jotka
samoista levyistä löytyvät Spotifysta. Ammatillisesti hoidettuja
musiikkiarkistoja tarvitaan edelleen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kaupallisiin suoratoistopalveluihin verrattuna musiikkikirjastot
ja -arkistot ovat avautuneet hitaasti verkkoon. Yksi tunnetuimmista on <b>Yhdysvaltain
kongressin kirjaston </b>ylläpitämä <a href="http://www.loc.gov/jukebox/about">”kansallinen jukebox”,</a> jossa on kuunneltavissa
yli 10,000 äänitettä vuotta 1925 edeltävältä ajalta. Kirjojen digitointiin
verrattuna äänitteiden digitointi on kuitenkin jäljessä. Suomen <b>Kansallisessa
digitaalisessa kirjastossa</b> on luettavissa jo yli 150 000 kirjaa,
äänitteitä on alla tuhat. Sama tilanne on Euroopan kirjastojen yhteisessä
hakuportaalissa <b>Europeanassa</b>. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Nyt monet Europeanassa mukana olevat maat ovat päättäneet
korjata tilanteen. <b>Europeana Sounds</b> on EU:n rahoittama, kolme vuotta kestävä
hanke, jonka tavoitteena on nostaa Europeanan kautta kuunneltavissa olevien
äänitteiden määrä miljoonaan. Hankkeen budjetti on yli kuusi miljoonaa euroa. Projektia
vetää Richard Ranft British Librarysta, ja siinä ovat mukana Alankomaiden,
Ranskan, Saksan, Itävallan, Tanskan ja Latvian kansalliskirjastot sekä eräitä
pienempiä musiikkiarkistoja Irlannista ja Kreikasta. <b>Latvian kansalliskirjasto</b>
on jo avannut oman <a href="http://audio.lndb.lv/en/">äänilevyarkistonsa verkkoon</a>.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Europeana Soundilla on omat <a href="http://www.europeanasounds.eu/">verkkosivut</a>, jotka on suunnattu
lähinnä tavallisille verkkosurffajille. Siellä on makupaloja mukana olevien
arkistojen kokoelmista – tällä hetkellä etualalla ovat tietysti joululaulut. Projektin
viralliset dokumentit löytyvät <a href="http://pro.europeana.eu/web/europeana-sounds/documents">Europeana Pro –sivuilta.</a> <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Näistä asiakirjoista käy ilmi, mihin Europeana Soundsia
tarvitaan. Vaikka Euroopan kirjastoissa ja arkistoissa on miljoonia äänitteitä,
ne eivät ole yhtä helposti tutkijoiden ja muiden asiakkaiden saatavilla kuin
esimerkiksi kirjat. Syy ei tietenkään ole vain kirjastojen: äänitteiden
käyttöön liittyvät tekniset ja tekijänoikeudelliset kysymykset ovat
huomattavasti hankalampia kuin kirjojen. Mutta musiikin suoratoistopalvelut ovat
jo ratkaisseet nämä kysymykset, kirjastot voivat ottaa niistä oppia.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tarkoituksena ei tietenkään ole, että musiikkiarkistot
ryhtyisivät kilpailemaan Spotifyn ja kumppaneiden kanssa tarjoamalla samaa
aineistoa. Siinä ei olisi mitään järkeä. Pikemminkin voidaan ajatella, että
tulevaisuudessa päästäisiin molempia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön. Arkistoissa
on kuitenkin paljon sellaista aineistoa, jota tuskin koskaan löytyy
kaupallisista palveluista. Äänien maailma on laajempi kuin pelkkä musiikki,
jossa siinäkin on vielä paljon tekemistä: kansanperinnettä, radio-ohjelmia,
luonnon ääniä, suullista historiaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Alkuvaiheessa Europeana Soundsia vetävät länsieurooppalaiset kansalliskirjastot. Pohjoismaista on mukana vain Tanska.
Hankkeeseen voivat kuitenkin liittyä kaikki eurooppalaiset ääniarkistot, jotka
haluavat julkaista kokoelmiaan verkossa. Tie on auki myös pienemmille
arkistoille.</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-72212664561466183572014-11-20T17:33:00.000+02:002014-11-20T17:33:21.695+02:00Suomikin siirtää hyvitysmaksun budjettiin<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Opetusministeriö julkaisi 17.11. lyhyen tiedotteen, jonka
otsikkona oli ”Lainauskorvauksiin tulossa reilu korotus”. Kysymys on jo
vakiintuneesta korvauksesta, joka maksetaan (lähinnä kotimaisille)
kirjailijoille siitä, että heidän teoksiaan on lainattu kirjastoista. Korvaussumma
nostetaan vuositasolla neljästä kahdeksaan miljoonaan. Ministeri <b>Piia Viitasen</b>
mukaan tekijät saavat lainauksesta nyt aikaisempaa kohtuullisemman korvauksen <o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Tiedotteen lopussa kerrottiin myös lyhyesti, että vuoden 2015 talousarvioon
esitetään uutta 11 miljoonan määrärahaa <b>yksityisen kopioinnin
hyvitysjärjestelmää varten.</b><o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Tämä on melkoinen uutinen - ainakin sille (hyvin pienelle)
asianharrastajien ryhmälle, joka on seurannut hyvitysmaksujärjestelmän
kehitystä 1980-luvulta saakka. Alun perin hyvitysmaksuja perittiin c- ja
vhs-kaseteista, joilla kopioitiin enimmäkseen radio- ja televisio-ohjelmia.
Maksu perittiin siis kuluttajilta, jotka tekivät kopioita. Ne, jotka ostivat eniten tyhjiä kasetteja,
maksoivat myös eniten. Korvauksien jako perustui suurelta osin Yleisradion
ohjelmatietoihin. Ne joiden levyjä oli soitettu eniten, saivat myös suurimmat
korvaukset.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Vuosien mittaan järjestelmä on muuttunut yhä sumeammaksi. <b>C-kasetteja</b>
ei enää ole, niiden tilalle on tullut suuri määrä laitteita ja järjestelmiä, joita
käytetään kopiointiin ja moneen muuhunkin tarkoitukseen. Tekijänoikeusjärjestöt
ja elektroniikkateollisuus ovat jo pitkään käyneet sotaa siitä, mihin
laitteisiin hyvitysmaksu tulisi ulottaa. EU:n direktiivistä ei ole paljon apua:
se määrää vain, että oikeudenhaltijoiden on saatava sopiva hyvitys, jos
jäsenvaltio sallii yksityisen kopioinnin. Yksityiskohdista päättäminen on
jätetty kunkin valtion harkintaan. Tämä on poikinut <b>EU:n tuomioistuimeen</b>
lukuisia riitajuttuja, kun jompikumpi osapuoli on ollut tyytymätön kansallisiin
ratkaisuihin.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Espanjan valtio kyllästyi ensimmäisenä jo pari vuotta sitten riitoihin,
kun EU-tuomioistuin pakotti sen uudistamaan järjestelmänsä. Maan syntinä oli
se, ettei hyvitysmaksuja palautettu yrityskäyttöön myydyistä laitteista (kuten Suomessa tehdään).
Espanjan hallitus päätti ryhtyä maksamaan hyvitysmaksut valtion budjetista.
Suomi on nyt siis päättänyt edetä Espanjan viitoittamalla tiellä.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Julkaistusta tiedotteesta ei käy tarkemmin ilmi, miten ja milloin päätetty
muutos toteutetaan. Eduskunnan on ensin hyväksyttävä vuoden 2015 budjetti. Sen
jälkeen joudutaan ilmeisesti muuttamaan tekijänoikeuslain ja –asetuksen
hyvitysmaksua koskevat kohdat. Alentavatko elektroniikkakauppiaat jo myynnissä
olevien laitteiden hintaa sinä päivänä kun hyvitysmaksu poistuu? En oikein
jaksa uskoa tähän, mutta ajan mittaan hinnat toivottavasti laskevat, kun
hyvitysmaksuja ei enää eritä kuluttajilta vaan suoraan veronmaksajilta.<o:p></o:p></span></div>
<div style="margin: 7.5pt 26.25pt 7.5pt 11.25pt; text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt;">Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Espanjan
tekijänoikeusjärjestöt ovat valittaneet EU:n tuomioistuimeen hyvitysmaksujen
siirtämisestä budjettiin. Järjestöt väittävät, että Espanjan ratkaisu on
direktiivin vastainen, koska yhteys kopioiden tekijöiden ja maksun välillä
katoaa. Kaikki veronmaksajathan eivät tee kopioita. Järjestöjä hiertää
kuitenkin enemmän se, että budjettirahoitukseen siirtymisen yhteydessä
korvausten taso laski roimasti. Ilmeisesti ne eivät kuitenkaan ole uskaltaneet
valittaa tuomioistuimeen pelkästään hyvityksen sopivasta määrästä: tästä ei ole
ennakkotapauksia.<o:p></o:p></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Tahoma, sans-serif; font-size: 9.5pt; line-height: 107%;">Suomessa
tuskin tarvitsee pelätä, että hyvitysmaksuissa kävisi samalla tavoin kuin
autoverossa, jossa EU-tuomioistuin pakotti Suomen muuttamaan systeemiä. Elektroniikkateollisuus ei ainakaan valita, kun se pääsee eroon
työläästä hyvitysmaksujen perinnästä. Tekijänoikeusjärjestöillä ei myöskään ole
aihetta valittaa, kun maksu nousee vuoden 2013 6,7 miljoonasta 11 miljoonaan.
Tulee kuitenkin olemaan mielenkiintoista nähdä, mihin uusi raha ohjataan. Av-tuotantoon,
musiikkituotantoon, henkilökohtaisiin tilityksiin tai johonkin muuhun? Kuka
päättää jakosuhteesta? Kirjallisia teoksiakin kopioidaan, ainakin jonkin
verran, mutta tähän saakka ne ovat jääneet korvausjärjestelmän ulkopuolelle. EU:n
tuomioistuimen aikaisempien tulkintojen mukaan osa rahoista voidaan ohjata
”tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin”, mutta osa on mahdollisuuksien mukaan
maksettava niille, joiden teoksia on todella kopioitu. Tämänkään selvittäminen
ei ole aivan yksinkertaista. </span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-60087683748579635502014-11-16T21:51:00.000+02:002014-11-16T21:51:48.879+02:00YouTube aloittaa musiikin suoratoistopalvelun<div class="MsoNormal">
<span style="background-color: white; color: #1a1a1a; font-family: Arial, sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%; text-align: justify;">Kuten useimmat varmasti jo
ovat huomanneet, Google käynnistää maanantaina (17.11.) seitsemässä maassa
uuden musiikin suoratoistopalvelun. <b>YouTube Music Keyn</b> betaversio julkistetaan
Yhdysvalloissa, Britanniassa, Irlannissa, Espanjassa, Italiassa, Suomessa ja
Portugalissa. <b>Spotify</b>, Deezer ja muut jo toimivat palvelut saavat nyt kovan
kilpailijan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="background-color: white; color: #1a1a1a; font-family: Arial, sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%; text-align: justify;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">”Digitaalinen musiikki” on
jo kauan ollut ääniteteollisuuden nopeimmin kasvava ala. Suuret levy-yhtiöt
ovat hankkiutuneet verkkopalveluiden osakkaiksi ja taiteilijat ovat enimmäkseen
olleet tyytyväisiä – korvausten suuruudesta on valitettu, mutta pois jääneitä
on ollut vähän, viimeksi Taylor Swift, jonka levyjä ei suoratoistopalveluista
löydy. Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja kuluttajilla on monia vaihtoehtoja.
Viime vuonna maksullisilla suoratoistopalveluilla oli koko maailmassa vain
muutamia kymmeniä miljoonia asiakkaita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Maailmalla Googlen uusi
palvelu on ollut suuri uutinen. Myös epäileviä ääniä on kuulunut. YouTube Music
Key maksaa suunnilleen yhtä paljon kuin Spotify ja muut vanhat toimijat. <b>Mitä
Googlella on sellaista, jota Spotifylla ei ole?</b><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Lehdistötiedotteiden mukaan
YouTube tarjoaa käyttäjilleen 30 miljoonaa musiikkikappaletta, Spotify 20
miljoonaa. Tällä tuskin on merkitystä. Olen jo aikaisemmin todennut, ettei
Spotifyssä oikeasti ole 20 miljoonaa eri musiikkikappaletta. Suuret luvut
tulevat osittain siitä, että samat esitykset löytyvät moneen kertaan, kun ne on
julkaistu monilla eri albumeilla. Merkittävää kilpailuetua voi toki syntyä, jos
jompikumpi palvelu pystyy hankkimaan yksinoikeuden hyvin suosittujen
taiteilijoiden levytyksiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">YouTube Musicin ja Spotifyn
toimintatavoissa on kuitenkin eräitä mielenkiintoisia eroja. Spotifyn päätuotteena
on musiikin suoratoisto. Se hankkii musiikin esitysoikeudet levy-yhtiöiltä ja
tekijänoikeusjärjestöiltä ja sopii näiden kanssa korvausten suuruudesta. Se ei
myy äänitiedostoja eikä tarjoa musiikkivideoita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">YouTube ja Google puuhaavat
monenlaista. Googlella on musiikkikauppa, YouTube on kasvanut suureksi
näyttämällä eri tahoilta haalittuja videoita. Palvelussa on jo kuunneltavissa
ilmaiseksi valtava määrä musiikkia, mutta tekijänoikeudellisesti se toimii
harmaalla vyöhykkeellä. YouTube ei pääsääntöisesti hanki tarjolla olevan
musiikin esitysoikeuksia oikeudenomistajilta, vaan toimii ainoastaan palvelun
tarjoajana. Oikeuksien selvittämisestä vastaavat (tai käytännössä eivät vastaa)
palvelun käyttäjät, esimerkiksi nimimerkki Enska888, joka on ladannut YouTuben
<b>Leif Lindgrenin</b> laulaman tangon <b>Liljankukka</b>, jolla on jo 356775 kuuntelukertaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Jos ja kun Liljankukka soisi
Spotifyssa 350000 kertaa, Lindgren sekä <b>Kärjen</b> ja <b>Helismaan</b> perikunnat saisivat
jo pienen tilin. Sen sijaan YouTube ei tietääkseni ole maksanut tästä
oikeudenomistajille senttiäkään. Vastuu on nimimerkki Enska888:lla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;">Samaan aikaan kun Suomessa
on metsästetty näyttävästi <b>piraatteja</b>, Googlea ja YouTubea on kohdeltu
silkkihansikkain. Olisi ollut helppoa poimia YouTubesta tuhat ilman lupaa sinne
ladattua ikivihreää suomalaista sävelmää ja vaatia palvelua poistamaan ne. Enskan
nimi ja osoitekin olisi voitu selvittää. Näin ei ole tapahtunut. Luultavasti
tämä on ollut viisasta. Munivaa kanaa ei pidä tappaa, ja ajan mittaan YouTube
Music Key saattaa jopa munia oikeudenomistajille kultamunia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background: white; color: #1a1a1a; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.5pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;">Tulevaisuus näyttää, käykö näin. On mielenkiintoista seurata,
miten Googlen muut nyt musiikkipalvelut kehittyvät. Analyytikot ovat varoittaneet,
että suoratoistopalvelu syö Googlen musiikkikaupan tuottoa. Mutta miten käy
YouTube ilmaiselle musiikkitarjonnalle sen jälkeen kun maksullinen palvelu on
päässyt vauhtiin. Löytyykö Liljankukka ilmaisesta YouTubesta vielä parin vuoden
kuluttua? Google on aina valittanut, ettei se pysty valvomaan kaiken
sivustoillaan tarjolla olevan aineiston tekijänoikeuksia. Ehkä se ei olekaan
niin vaikeata?</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7517772123854466954.post-8011979586756207932014-11-09T12:00:00.001+02:002014-11-09T12:00:52.429+02:00Saavatko valtiot maksaa hyvitysmaksuja?<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Uusi EU-komissio on aloittanut työnsä. Kunhan komissio on
saanut hoidetuksi talouskriisin ja Britannian jäsenyyden, pöydällä on pitkä
listä edelliseltä komissiolta kesken jääneitä tekijänoikeuskysymyksiä. Viime
vuosina uusien linjanvetojen luominen on käytännössä kuitenkin luisunut EU:n
tuomioistuimelle.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Syy tähän löytyy siitä, että EU:ssa
tekijänoikeuslainsäädäntö on harmonisoitu vain osittain. Tällä hetkellä on olemassa
kolmen tyyppisiä säännöksiä. Joissakin asioissa, esimerkiksi suoja-ajoissa, on
yksiselitteinen direktiivi. Kaikki EU-maat ovat sitoutuneet noudattamaan niitä,
eikä suoja-ajoissa ole tulkitsemisen varaa. Sitten on direktiivejä, jotka ovat
niin moniselitteisiä, että jäsenvaltioille on jätetty paljon tulkinnan varaa
niiden soveltamisessa. Hyvä esimerkki tästä on korvaus yksityisestä
kopioinnista. Jäsenmailla on velvollisuus luoda tekijöitä varten
korvausjärjestelmä, mikäli ne sallivat yksityisen kopioinnin. Käytännön
toteutus on kuitenkin jätetty kunkin valtion harkintaan, mistä on ollut
seurauksena pitkä rivi oikeusjuttuja EU:n tuomioistuimessa, kun osapuolet ovat
asettaneet kyseenalaiseksi kansallisten tuomioistuinten ratkaisut. Kolmanneksi
on asioita, jotka eivät lainkaan kuulu EU-tekijänoikeudet piiriin. Tällaisia
ovat esimerkiksi moraaliset oikeudet ja työsuhdetekijänoikeus.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tekniikan nopean kehityksen vuoksi tekijänoikeusasioista on
tullut aidosti vaikeita. Kukaan ei viisitoista vuotta sitten olisi pystynyt
ennustamaan tarkasti kaikkea sitä, miten tekniikka on sen jälkeen muuttunut
(tietoyhteiskuntadirektiivi on vuodelta 2001). EU-tuomioistuimessa on ollut lukuisia
juttuja, joissa käsitellään piratismia, verkko-operaattorin vastuuta,
linkittämistä ja muita vastaavia asioita. Tuomioistuimen ratkaisut löytyvät netistä,
ja niitä on kommentoitu laajalti. Minua kiinnosti kuitenkin tapaus, jossa
tuomioistuin otti kantaa kirjastojen oikeuteen digitoida kirjoja ja tarjota digitoitua
aineistoa asiakkaittensa käyttöön kirjaston sisällä <i><span style="background: white; color: #222222;">(C-117/13 </span>Technische
Universität Darmstadt v Eugen Ulmer KG).</i> Saksalainen kustantaja Ulmer oli
haastanut oikeuteen Darmstadtin teknillisen korkeakoulun kirjaston, joka oli digitoinut
sisäiseen verkkoon asiakkaittensa luettavaksi Ulmerin kustantaman kirjan.
Kustantajan mielestä kirjaston olisi pitänyt ostaa useampia kappaleita kirjaa. EU-tuomioistuin
totesi kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat antaa kirjastoille oikeuden
digitoida kirjoja. Kirjasto voitti jutun.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suomen näkökulmasta tässä ei ole mitään uutta. Tekijänoikeuslaissa
on jo yksityiskohtaiset säännökset kirjastojen ja arkistojen oikeudesta
digitoida kirjoja ja muita suojattuja teoksia. EU-tuomioistuin katsoi
kuitenkin, että <b>kirjastot voivat myös tarjota asiakkailleen mahdollisuuden
tehdä digitoiduista teoksista kopioita muistitikulle</b> ja tulostaa ne myöhemmin
paperille. Kyse on silloin yksityisestä kopioinnista, joka on sallittua, jos muistitikuista
peritään yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu – kuten esimerkiksi Suomessa. Vaikka
tässä tapauksessa kysymys oli kirjallisista teoksista, periaatteessa ratkaisu
näyttäisi koskevan kaikkia teoslajeja. Tämä herättää ajatuksia vaikkapa
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin palveluiden kehittämisestä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ratkaisua odottamassa on vielä useita juttuja, joilla on
merkitystä kaikille EU-maille. <i>Copydan Båndkopi (C-463/12)</i> on tanskalaisen
tuomioistuimen pyytämä ennakkoratkaisu, jossa pyritään täsmentämään yksityisen
kopioinnin hyvitysmaksun perusteita. Milloin kopioinnista aiheutuva haittaa on katsottava
niin pieneksi, ettei hyvitysmaksua tule periä? Miten on toimittava, jos laitteita
(esimerkiksi älypuhelimia) käytetään pääasiassa muihin tarkoituksiin kuin
kopiointiin? Tästä asiasta on jo EU:n julkisasiamiehen <a href="http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=153781&pageIndex=0&doclang=FR&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=286249">Cruz Villalonin </a>lausunto,
mutta tuomioistuin ratkaisua joudutaan vielä odottamaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tuomioistuimen käsittelyssä on myös toinen hyvitysmaksua
koskeva asia, jossa ovat vastakkain Espanjan valtio ja paikalliset
tekijänoikeusjärjestöt. Muutama vuosi sitten EU-tuomioistuin totesi Espanjan
silloisen hyvitysmaksujärjestelmän direktiivin vastaiseksi, koska maksuja perittiin myös
yrityskäyttöön myydyistä tallennusvälineistä. Espanjan valtio kyllästyi jatkuviin
riitoihin ja päätti ryhtyä maksamaan hyvitysmaksut valtion budjetista.
Tekijänoikeusjärjestöt eivät olleet tyytyväisiä, sillä niiden mielestä
hyvitysmaksuihin varattu summa oli liian pieni. <a href="http://ipkitten.blogspot.co.uk/2014/09/breaking-news-spanish-court-refers-new.html">Valituksen perusteena</a> ei
kuitenkaan ole korvauksen suuruus, vaan muodolliset seikat: tuomioistuin joutuu
ratkaisemaan, onko hyvitysmaksujen korvaaminen suoraan jonkin valtion
budjetista sopusoinnussa direktiivin kanssa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Käytännössä hyvitysmaksut muodostavat melko pienen osan
tekijänoikeuden rahavirroista. Tekniikan kehittyessä on tullut yhä
hankalammaksi päättää, mistä laitteista hyvitysmaksuja tulisi kerätä. Espanjan
päätös siirtää maksu kaikkien veronmaksajien maksettavaksi poistaa perinnästä ja maksujen palautuksista aiheutuvat hallinnolliset kulut. Se ei kuitenkaan poista kysymystä siitä, mikä
olisi hyvitysmaksun oikea taso.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Espanjan tapaus on jo yhdeksäs hyvitysmaksua koskeva
asia, joka on päätynyt Euroopan tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä osoittaa,
että nykyisen direktiivin sanamuoto on vanhentunut ja liian tulkinnanvarainen.
Jos hyvitysmaksujärjestelmää halutaan edelleen kehittää, uuden komission
pitäisi rohkeammin uudistaa sitä. Miten maksu voidaan käytännössä periä pilvipalveluista,
joihin talletetaan yhä enemmän aineistoa? Vai onko Espanjan ratkaisu
tulevaisuudessa sittenkin ainoa realistinen vaihtoehto, jonkinlainen tv-maksun
tapainen maksu, joka peritään kaikilta veronmaksajilta riippumatta siitä, tekevätkö
he kopioita muistitikulle, pilveen tai paperille?</span></div>
Pekka Gronowhttp://www.blogger.com/profile/08280441657454900711noreply@blogger.com0