Henkisen omaisuuden päivä livahti ohi

Maailman henkisen omaisuuden päivä 26.4. livahti tänä vuonna ohi ilman suuria fanfaareja. Liput eivät nousseet salkoon, eikä koululaisilla ollut vapaata, mutta ministeri Paavo Arhinmäki ja joukko muita asiaan vihkiytyneitä puhui Tennispalatsissa. En ehtinyt paikalle, joten en voi raportoida tilaisuudesta, mutta päivä oli kyllä huomion arvoinen. Tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit ja muut aineettomat oikeudet muodostavat kasvavan osan maailmantaloudesta, ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi alkaa olla yhä vaikeampaa saada niistä kokonaiskuvaa. Kuka olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että tuomioistuimet joutuvat ottamaan kantaa esimerkiksi siihen, voidaanko ihmisen DNA:n osia patentoida?

 

Maria A. Pallante on Yhdysvaltain korkein tekijänoikeusasioita hoitava virkamies. Hänen tittelinsä, Register of Copyrights, on perua ajoilta (ei kovinkaan kauan sitten) jolloin tekijöiden piti Yhdysvalloissa varta vasten rekisteröidä teoksensa saadakseen niille suoja. Pallante piti kuukausi sitten kongressin lakivaliokunnassa puheen, jossa hän kannusti edustajia käynnistämään tekijänoikeuslain uudistuksen. Yhdysvaltain nykyinen tekijänoikeuslaki on pääosin vuodelta 1976, mutta Pallanten mukaan laki ja sitä täydentävä Digital Millenium Copyright Act (1998) ovat jo niin vanhentuneet, ettei niiden avulla pystytä vastaamaan 21. vuosisadan haasteisiin. Pallanten mukaan vuoden 1976 oli jo syntyessään vanhentunut, ”se olisi ollut hyvä laki vuonna 1950”.

Pallantella on pitkä lista asioita, jotka kaipaavat täsmentämistä ja uudistamista. Niitä ovat mm tekijän yksinoikeuden laajuuden täsmentäminen, tekijänoikeuden rajoitusten uudistaminen, orpoteoskysymyksen ratkaisu, rangaistusten ja korvausten saattaminen ajan tasalle sekä musiikkimarkkinoiden uudistaminen – viimeksi mainitusta ei sanottu mitään täsmällisempää. Hieman huvittavaa, että Pallanten listalla on myös ylipitkien suoja-aikojen lyhentäminen – Euroopassahan on aina ajettu suoja-aikojen pidentämistä Yhdysvaltain esimerkin perusteella.

Yhdysvalloissa henkisen omaisuuden päivää juhlittiin Kongressin kirjastossa. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Bob Goodlatte ilmoitti, että valiokunta aikoo käynnistää tekijänoikeuslain uudistustyön. On mielenkiintoista lukea, mitä Goodlatte näki keskeisinä ongelmina. ”Ei ole epäilystäkään, että tekijänoikeusjärjestelmämme kohtaa nykyisin suuria haasteita. Internet on tarjonnut tekijöille mahdollisuuden markkinoida teoksiaan kuluttajille koko maailmassa, mutta se on myös antanut toisille mahdollisuuden tehdä näin ilman mitään korvausta tekijöille. Pyrkimykset saada oma historiamme digitaalisessa muodossa kaikkien ulottuville törmäävät kysymykseen siitä, miten kohdellaan oikeudenomistajia, joita on vaikea tai jopa mahdotonta tavoittaa.”

Kulttuuriministerin puheenvuoro Tennispalatsissa ei ylittänyt uutiskynnystä. Toivottavasti hän muisti myös kulttuuriperinnön. Historiallisen aineiston saatavuutta netissä auttaisi esimerkiksi tekijänoikeuslakiin otettava yleinen sopimuslisenssi, josta Yleisradion toimusjohtaja Lauri Kivinen puhui tilaisuudessa.

(Yhdysvaltain vanha käytäntö, jonka mukaan tekijöiden oli rekisteröitävä teoksensa saadakseen niille suoja, oli monessa suhteessa mielenkiintoinen. Samalla tavoinhan myös patentit ja tavaramerkit pitää rekisteröidä. Käytäntö takasi sen, että suojatuksi tuli vain aineisto, mitä tekijät itse pitivät suojaamisen arvoisena. Yhdysvallat joutui luopumaan käytännöstä liittyessään Bernin sopimukseen, jonka mukaan tekijänoikeus syntyy automaattisesti ilman mitään rekisteröintiä. Tämä turvaa, ettei esimerkiksi suositun sävelmän kirjoittanut harrastaja jää ilman suojaa, kun ei osannut rekisteröidä hittiään, mutta sen tuloksena maailmassa syntyy nykyisin joka päivä miljoonia uusia teoksia, joiden omistajaa kukaan ei parinkymmenen vuoden kuluttua enää pysty jäljittämään – tekijänoikeuden ongelmajätettä.)