Yksityinen kopiointi tulee Britanniaan, korvaukset eivät

Hyvitysmaksu on tekijänoikeudellinen maksu, joka peritään mm tallentavien digiboksien ja ulkoisten kovalevyjen ostajilta korvauksena haitasta, jota laitteille tehtyjen kopioiden oletetaan aiheuttavan tekijöille. Maksu perustuu EU:n direktiiviin, mutta direktiivin sananmuoto on osoittautunut niin vaikeasti tulkittavaksi, että asiasta on vireillä useita oikeusjuttuja EU:n tuomioistuimessa. Suomen hallituskin näyttää viivyttelevän luvattua hyvitysmaksu-uudistusta, kunnes tuomioistuimesta saadaan tarkempia suuntaviivoja siitä mikä on direktiivin mukaista ja mikä ei.

Yksi hyvitysmaksujärjestelmän erikoisuuksista on, että Isossa Britanniassa ei koskaan ole peritty hyvitysmaksuja, vaikka maa on EU:n jäsen - ainakin toistaiseksi. Direktiivin mukaan maksu on hyvitys tekijöille siitä, että tekijänoikeuslaki sallii yksityisen kopioinnin. Britanniassa yksityinen kopiointi on ollut kiellettyä, joten hyvitysmaksuja ei peritä. Britit tekevät varmasti yhtä paljon kopioita kuin muutkin eurooppalaiset, mutta siitä direktiivi ei sano mitään.

Viime viikolla Britannian hallitus käynnisti mittavan tekijänoikeuslain uudistuksen. Parlamentille annettujen lakiesitysten joukossa on säännöksiä mm sitaattioikeudesta, kirjastoissa ja arkistoissa tapahtuvasta kopioinnista sekä ”yksityiseen käyttöön tehdyistä henkilökohtaisista kopioista”.

Lakiesityksen mukaan yksityiseen käyttöön tehdyt kopiot suojatuista teoksista olisivat tulevaisuudessa sallittuja. Laki poikkeaa kuitenkin useimpien muiden EU-maiden laeista. ”Henkilökohtaisia kopioita” saisi tehdä ainoastaan teoksista, jotka kopion tekijä jo omistaa pysyvästi. Omista levyistä ja kirjoista saisi tehdä kopioita esimerkiksi sen takia, että niitä voitaisiin käyttää eri laitteilla ja vaihtaa uuteen formaattiin. Tämä oikeus on niin vahva, että jopa kopioinninestojärjestelmien kiertäminen näyttäisi määrätyin edellytyksin olevan sallittua. Ideana on, että laillisesti hankittua aineistoa pitää voida käyttää pysyvästi kaikilla laitteilla. Sen sijaan oikeus ei koskisi kirjastosta ja kavereilta lainattuja levyjä tai streaming-palveluissa soivaa musiikkia. Televisio-ohjelmien ajansiirto on Britanniassa ennestään laillista, sitä ei katsota ”kopioinniksi”.

Esityksen toinen erikoispiirre on se, ettei ”henkilökohtaisesta kopioinnista” ilmeisesti perittäisi hyvitysmaksua. Britannian hallitus ajattelee, ettei tällä tavoin rajoitetusta kopioinnista ole haittaa eikä direktiivin mukaista hyvitysmaksua siis tarvitse periä. Mielenkiintoista nähdä, millainen keskustelu asiasta syntyy. Tässä on Arhinmäen seuraajallekin miettimistä.