Tekijänoikeuden vuosi 2013

Tekijänoikeudesta on tullut niin mielenkiintoista, että alan kehitystä voi seurata kuin jännittävää tv-sarjaa. Joka jaksossa tapahtuu jotakin uutta. Suomessa tekijänoikeuslain muutoksia ajanut kansalaisaloite pääsi eduskuntaan, ja loppuvuodesta EU:n komissio julkisti avoimen kyselyn tekijänoikeuden muutostarpeista. Se löytyy komission verkkosivuilta.  

Tähän saakka EU:n tekijänoikeusdirektiivit on valmisteltu suppeissa piireissä ja tuloksia on usein kritisoitu. Nyt eurovaalien alla komissio pyytää ehdotuksia niin tekijöiltä, tuottajilta kuin loppukäyttäjiltäkin – siis keneltä tahansa. Kyselylomakkeessa on 36 sivua ja 80 kysymystä. Se on julkaistu vain englanniksi, mutta vastauksia voi lähettää millä tahansa unionin virallisista kielistä. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Kysely sulkeutuu viides helmikuuta. 

Maailmalla on muutenkin tapahtunut asioita, jotka kertovat että tekijänoikeuden alalla on löydetty uudenlaisia myönteisiä ratkaisuja. Spotify ja muut streaming-palvelut ovat vakiinnuttaneet asemansa musiikin jakelussa ja kääntäneet äänilevyteollisuuden pitkään jatkuneen alamäen nousuun. Alankomaissa tehty tutkimus kertoo, että piratismi on vähentynyt dramaattisesti sitä mukaa kun lailliset verkkopalvelut ovat yleistyneet. 

Musiikin ja elokuvan alalla digitaalinen jakelu on jo syrjäyttänyt vanhat formaatit. Kirjallisuuden alalla sähkökirja on vasta tekemässä tuloaan. Google Booksin yritykset perustaa maailman suurin sähköisten kirjojen kauppa takeltelevat amerikkalaisissa tuomioistuimissa, mutta monet Euroopan maat ovat ottaneet haasteen vastaan. Vuoden mielenkiintoisin uutinen oli Ranskan ja Norjan ilmoitus, että ne digitoivat kaikki 1900-luvulla julkaistut kirjat. Ranskassa tavoitteena on, että kaikki ranskankieliset kirjat ovat pysyvästi ostettavissa e-kirjoina. Norjassa palvelu on jo alkanut. Kaikkiaan 250 000 norjankielistä kirjaa tulee olemaan kansalaisten ilmaiseksi lainattavissa verkossa. 

Tarkoitukseni on ottaa sekä Ranskan ReLire että Norjan Bokhylla myöhemmin lähempään tarkasteluun. Tässä voi kuitenkin todeta, että molempien takana on innovatiivinen tekijänoikeudellinen ratkaisu, laajennettu sopimuslisenssi, josta on sovittu hyvässä yhteystyössä tekijöiden, kustantajien ja valtiovallan kesken. Kaikki näissä maissa 1900-luvulla julkaistut loppuunmyydyt kirjat voidaan nyt julkaista yhdessä sovittua korvausta vastaan uudelleen sähköisessä muodossa. Ranskassa laskun maksavat e-kirjojen ostajat, Norjassa kulttuuriministeriö. Molemmissa maissa digitoinnista vastaa kansalliskirjasto.

EU on tähän saakka suhtautunut kielteisesti laajennetun sopimuslisenssin käyttöön. Sen on pelätty rajoittavat oikeudenomistajien yksinoikeutta, mutta tilanne saattaa muuttua, kun Ranskakin on ottanut sen käyttöön. Laajennettu sopimuslisenssi ei ole täysin tuntematon meilläkään. Vastaavaa menettelyä käytetään, kun radio- ja televisioyhtiöt sopivat Teoston kanssa musiikin lähettämisestä ohjelmissaan. Kaikkea musiikkia voi soittaa, kaikki sävellykset maksavat yhtä paljon. Viime marraskuussa vastaava uudistus tuli voimaan myös televisioyhtiöiden ja lehtikustantajien arkistojen käytön suhteen. Lainmuutos helpottaa arkistojen julkaisemista verkossa, kun käytöstä ei tarvitse sopia erikseen tuhansien oikeudenomistajien kanssa. Sen enempää Yleisradio kuin suuret lehtikustantajat eivät ole vielä kertoneet, miten ne aikovat arkistojaan avata.

 

Norjan Bokhyllan tapainen kansallinen digitaalinen kirjasto ei olisi nykyisen tekijänoikeuslakimme mukaan Suomessa mahdollinen, vaikka rahat löytyisivätkin. Itse asiassa kaiken 1900-luvulla julkaistun suomalaisen kirjallisuuden julkaiseminen sähköisessä muodossa tulisi varmasti halvemmaksi kuin Helsinkiin suunniteltu irja.