Olen tällä palstalla seurannut viime vuosina yksityisen
kopioinnin hyvitysmaksun kehitystä. Hyvitysmaksu peritään
eräistä kopiointiin soveltuvista laitteista, esimerkiksi tallentavista digibokseista,
korvauksena vahingosta, jota laitteiden käytön oletetaan aiheuttavan tekijöille
ja tuottajille.
Oma kiinnostukseni aiheeseen on lähinnä teoreettista. Eräät oikeusoppineet ovat kuvanneet järjestelmää ”syvästi
irrationaalisesti”, koska kopioinnista aiheutuvien hyötyjen ja haittojen
arvioiminen on osoittautunut hankalaksi. Tekniikan kehityksen myötä on tullut vaikeaksi
ratkaista, millaisista laitteista hyvitysmaksu tulisi periä. EU:n
tuomioistuimessa on vireillä tätä koskevia oikeusjuttuja. Suomen
kulttuuriministeriö on usean vuoden ajan luvannut järjestelmään pikaisia
muutoksia ja teettänyt selvityksiä, jotka eivät ole johtaneet
konkreettisiin tuloksiin.
Joulukuun 13. valtioneuvosto vahvisti asetuksen,
jonka mukaan hyvitysmaksut säilyvät vuonna 2014 ennallaan. Maksuja peritään entiseen tapaan esimerkiksi
mp3-soittimista ja digibokseista, mutta ei tietokoneista, tableteista tai
matkapuhelimista, kuten on ehdotettu – ei myöskään skannereista ja printtereistä, jotka eräissä
EU-maissa kuuluvat maksun piiriin.
Nykyisessä tilanteessa hyvitysmaksun säilyttäminen ennallaan oli
varmasti järkevä vaihtoehto. Kerätyt rahathan menevät sinänsä hyviin
tarkoituksiin. Työryhmien asettaminen tuskin kuitenkaan johtaa
mihinkään – tarvittaisiin uutta näkemystä. Ei pidä välttämättä vain vedota EU:n
direktiiviin, koska sitäkin tullaan uudistamaan. Olisi hyvä, jos lopultakin
päästäisiin arvioimaan myös kopioinnin taloudellisia vaikutuksia – tästä ei Suomessa
ole tehty vakavasti otettavaa tutkimusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti