Kun kustantaja julkaisee teoksen, se sopii
kirjailijan kanssa tekijänoikeuksista. Yleensä kirjailija luovuttaa kustantajalle
oikeuden julkaista teos ja saa vastineeksi joko kertakaikkisen korvauksen tai
osuuden myyntituloista. Joskus kirjailija on tyytyväinen siihen, että saa
tekstinsä julkisuuteen ilman rahallista korvausta. Tämä on tavallista ainakin
tieteellisen kirjallisuuden alalla.
Mutta mitä tapahtuu, kun teoksesta saadaan myyntitulojen
lisäksi muita tuloja? EU:ssa kirjoista maksetaan kopiointikorvauksia ja
lainauskorvauksia, jotka maksetaan tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Mikä osa
näistä tuloista kuuluu tekijälle, mikä kustantajalle?
Saksassa näitä oikeuksia hallinnoi VG Wort. Järjestöön
kuuluu tuhansia kirjailijoita ja satoja kustantajia, ja se vastaa suunnilleen
Suomen Kopiostoa. Tähän saakka VG Wort on jakanut korvaukset puoliksi
kustantajien ja kirjailijoiden kesken. Vuonna 2011 tietokirjailija ja
tekijänoikeusjuristi Martin Vogel haastoi järjestön oikeuteen, koska hänen
mukaansa kustantajilla ei ollut oikeutta osuuteen. Muutama viikko sitten Saksan
korkein oikeus Bundesgerichtshof ratkaisu jutun Vogelin vaatimuksen mukaisesti.
Kustantajat joutuvat taannehtivasti maksamaan kirjailijoille yli 20 miljoonaa
vuoden 2012 jälkeen maksettuja korvauksia. Börsenblatt ehti jo todeta, että
päätös järisyttää koko Saksan kirjankustannusalaa.
Päätös kuvastaa hyvin tekijänoikeuksien harmonisointiin
liittyviä ongelmia EU:ssa. Perusoikeudet ovat kaikkialla samat, ja
tekijänoikeusjärjestöistäkin on oma direktiivinsä, mutta kukaan ei tiedä, miten
kopioini- ja lainauskorvaukset käytännössä jaetaan eri jäsenmaissa. Suomessa lainauskorvaukset
maksetaan yksinomaan kirjailijoille, tästä on tekijänoikeuslaissa erityinen
säännös, mutta kopiointikorvauksissa on noudatettu suunnilleen
samanlaista menettelyä kuin Saksassa.
Joskus hamassa nuoruudessani (1970-luvulla?) olin mukana
Suomen arvostelijain liiton hallituksessa. Muistaakseni meilläkin puitiin silloin kopiointikorvausten jakoa kirjailijoiden ja kustantajien kesken. Kustantajat
taisivat alun perin saada kakusta isomman palan kuin tekijät. Arvostelijat
veivät asian välimiesmenettelyyn samoilla perusteilla kuin Vogel nyt.
Välimiehet korjasivat hieman jakosuhdetta, mutta kustantajien osuutta
perusteltiin aiemmin sovitulla käytännöllä. Jos asia olisi ratkaistu Saksan
korkeimmassa oikeudessa (ajatusleikki!), koko potti olisi ilmeisesti tullut
tekijöille. Isoista summista ei tosin ollut kyse.
Saksan ratkaisussakaan ei sanota, ettei kustantajille voida
maksaa osuutta korvauksista. Tuomioistuimen mukaan tämä edellyttää kuitenkin,
että tästä on sovittu alkuperäisessä kustannussopimuksessa. Jos tekijä ei
ole luovuttanut osuutta näistä oikeuksista kustantajalle, ne kuuluvat yksin
hänelle. Nykyisissä kustannussopimuksissa asia taitaakin jo olla huomioitu, ja
pahimmassa tapauksessa kirjoittajaparat joutuvat luopumaan kaikesta muusta
paitsi moraalisista oikeuksistaan.
Bundesgerichtshofin ratkaisu on jo saanut vuoret
liikkumaan. Saksassa epäilemättä neuvotellaan uusista sopimuksista VG Wortin
taustajärjestöjen kesken. EU-komission tuoreessa muistiossa tekijänoikeuksien
tulevaisuudesta heitetään esiin ajatus, jonka mukaan graafisille kustantajille
voitaisiin antaa samanlaiset naapurioikeudet kuin äänilevyjen ja elokuvien tuottajille.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten asia etenee.
