Tekijänoikeuslakia koskeva kansalaisaloite on lehtitietojen mukaan kerännyt jo yli 50 000 ääntä ja tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn.
Allekirjoitin itsekin aloitteen, vaikka en ole vakuuttunut kaikista sen yksityiskohdista.
On tärkeää, että eduskunta huomaa, että tekijänoikeudet kiinnostavat suurta
yleisöä ja niillä saattaa olla poliittista painoarvoa.
Kansalaisaloitteessa on esitetty nykyiseen
tekijänoikeuslakiin useita muutoksia, joiden tavoitteena on parantaa teoksien
käytettävyyttä mm opetuksen yhteydessä. Osa asioista saattaa ratketa muullakin
tavalla, esimerkiksi eduskunnassa jo vireillä olevan laajennetun
sopimuslisenssin kautta. Aloitteen ytimenä on kuitenkin kysymys luvattoman
latauksen rangaistavuudesta: rikos vai rikkomus? Oliko oikein, että poliisi
takavarikoi kymmenvuotiaan Julietten Nalle Puh-läppärin? On hieman tekopyhää todeta kansanedustaja
Mikko Alatalon tavoin, että ”musiikin lataaminen omaan käyttöön ei nytkään ole
rangaistavaa” (HS 24.7.). Näinhän asia on, mutta tyypillisessä piratismitapauksessa
omaan käyttöön musiikkia ladannutta henkilöä ei syytetäkään tästä, vaan siitä,
että hän on samaan aikaan ehkä syyllistynyt tietämättään myös musiikin
laittomaan levittämiseen. Nyt nimikkeeksi tuleekin tekijänoikeusrikos, josta
maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Tämä riittää kotietsintään ja
laitteiden takavarikointiin.
Hyvä katsaus tilanteeseen löytyy Helsingin Sanomissa 1.6.
julkaistusta artikkelista ”Musiikkiala jahtaa satunnaisesti valittuja
piraatteja”. Kiinni saatuja lataajia uhataan suurilla korvausvaatimuksilla ja
lopuksi sovitaan pienemmästä korvauksesta, johon liittyy vaitiolovelvollisuus.
Jos luvattomaan pysäköintiin syyllistyneitä käsiteltäisiin samalla tavalla,
asiasta nousisi jumalaton haloo, mutta tekijänoikeudet ovat niin monimutkaisia,
että asiat ovat vain ajautuneet tähän. Yllä oleva ei tietenkään koske
henkilöitä, jotka ovat tietoisesti ylläpitäneet palvelimia, joilta on jaettu
suuria määriä luvattomia aineistoja.
On hyvä todeta, ettei kansalaisaloitteessa suinkaan ehdoteta
piratismin laillistamista. Asia on aidosti vaikea, se on nähty muissakin
maissa. Ranskassa ongelma yritettiin ratkaista niin sanotun HADOPI-lainsäädännön avulla. Vastaavaa järjestelmää on ehdotettu Suomeenkin, mutta
Ranskassa HADOPIa ollaan jo purkamassa, koska se ei toiminut toivotulla tavalla. Eri maissa kokeilluista ”kolmen varoituksen” tai ”kuuden iskun”
järjestelmistä on vaihtelevia kokemuksia. Myös rangaistukset ja korvaukset
näyttävät vaihtelevan suuresti maasta toiseen.
Voi olla, että järkevän ja kohtuullisen ratkaisun löytäminen
osoittautuu lakiteknisestikin yhtä vaikeaksi kuin yksityinen
pysäköinninvalvonta, jota tekijänoikeuksien valvonta muistuttaa. Pitää myös selvittää, miten vakavan piratismin valvonta toimii, jos ehdotettu muutos toteutetaan. Olisi kuitenkin sääli,
jos asian käsittely eduskunnassa johtaisi vain vanhojen iskulauseiden
toistamiseen. Ei luvattoman latauksen tarvitse olla nimenomaan rikos tai
rikkomus, juristit keksivät kyllä nopeasti kolmannenkin vaihtoehdon jos näin
vain päätetään. Hyvitysmaksun kehitys on hyvä esimerkki siitä, miten tekijänoikeuslakiin pystytään kehittämään tarvittaessa hyvinkin innovatiivisia virityksiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi kantaa oman kortensa
kekoon laatimalla selvityksen siitä, miten ongelma on yritetty ratkaista muissa
EU-maissa, ja millaisia kokemuksia tästä on ollut.
Parasta tietysti olisi, jos ongelma ratkeaisi luonnollista
tietä siten, että laillisen verkkoaineiston saatavuuden parantuessa luvatun
lataaminen vähenee samassa suhteessa. Tästä on jo merkkejä.
