YouTube - sarvikuono olohuoneessani?

Innostuin eräänä päivänä kuuntelemaan suomalaisia iskelmäklassikoita. Radiosta ei löytynyt sopivaa musiikkia, joten avasin netin ja naputin ”Erkki Junkkarinen”. YouTubesta löytyy parikymmentä Pakilan satakielen kultalevyä, muun muassa Suvivalssi, Ruusut hopeamaljassa ja Nuoruusmuistoja. Innostuin löydöstäni niin paljon, että päätin ladata Nuoruusmuistot myös omalle koneelleni. Google tarjosi käytettäväkseni kätevän työkalun (naputa ”YouTube + downloads”).

Lainkuuliaisena kansalaisena pysähdyin kuitenkin pohtimaan toimenpiteen laillisuutta. Tekijänoikeuslain mukaan äänilevyistä voi tehdä kopioita yksityiseen käyttöön, mutta kopio on tehtävä ”laillisesta lähteestä”. Onko YouTube lain tarkoittama laillinen lähde? ”Nuoruusmuistot” on ollut netissä vuodesta 2008 lähtien, ja ennen minua sen oli kuunnellut jo 172,658 netin käyttäjää. Kyllä kai kustantaja ja levy-yhtiö ovat antaneet tähän luvan? Jos ne eivät tähän mennessä jo ole huomanneet, että Junkkarisen ralli on netissä, joku Lauttasaaressa nukkuu työaikana.

Säveltäjien ja sanoittajien SELVIS-lehden numerosta 2 / 2012 käy kuitenkin ilmi, etteivät suomalaiset säveltävät ja sanoittajat saa YouTubesta senttiäkään. YouTube katsoo, että vastuu Nuoruusmuistojen julkaisemisesta on nimimerkillä ”Warre116”, joka on ladannut sen nettiin, mutta lupaa poistaa luvattoman musiikin, jos siitä tehdään ilmoitus. Itse he eivät ehdi etsiä luvattomia tiedostoja.

Jo pikainen haku osoittaa, että YouTubesta löytyy suuri osa suomalaisista iskelmäklassikoista. Useimmat on kopioitu levyltä, mutta ”videoon” on liitetty kuvitukseksi muutama valokuva artistista. Ennen vuotta 1962 julkaistujen levyjen oikeudet ovat jo vanhentuneet, mutta sävellykset ovat lähes aina yhä suojattuja. Mukana on myös television musiikkiohjelmista ja elokuvista kopioituja lauluja. Monet ovat saavuttaneet varsin kunnioitettavan kuuntelijamäärän. Veikko Lavin Jokainen ihminen on laulun arvoinen on tavoittanut jo 267,000 kuuntelijaa, Olavi Virran Valssi menneiltä ajoilta 140,000, Tapio Rautavaaran Isoisän olkihattu 304,000. Vesa-Matti Loirin Lapin kesää on kuunneltu yli miljoona kertaa. Jos sävelmät soisivat Radio Suomessa, ne saattaisivat toki yhdellä kertaa tavoittaa vielä enemmän kuuntelijoita, mutta silti luvut ovat kunnioitusta herättäviä. Jos musiikista maksettaisiin normaalit korvaukset, niistä kertyisi tekijöille mukava summa. YouTube ei tee tätä huvin vuoksi, se on liikeyritys, jonka arvo vastaa suunnilleen Roope Ankan rahasäiliötä. Muutaman tunnin työllä sen sivuilta voi löytää satoja musiikkikappaleita, joiden julkaisuun ei ainakaan Selvis-lehden mukaan ole hankittu lupia.

Miksi levy-yhtiöt ja lauluntekijät eivät vaadi luvatta nettiin ladattua musiikkia poistettavaksi? Miksi yleensä niin rivakasti toimiva Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus on aivan hiljaa? YouTubesta on tullut tekijänoikeuden ”sarvikuono olohuoneessa” – perheen ongelmatapaus, jonka kaikki tietävät, mutta josta kukaan ei puhu. Ei ihme, että kansalaiset ovat hämmennyksissä. Hiljattain Suomi24 – keskustelupalstalla nimimerkki ”Onnettoman avuton” valitti, että hänen videonsa oli poistettu YouTubesta, kun siinä oli käytetty suojattua musiikkia. ”Ihmettelen vaan sitä, että miksi en voi käyttää sitä taustamusiikkia, kun vastaavia on siellä todella paljon. Eli jos teen uuden musiikkivideon ja laitan sille eri nimen mutta saman musiikin, niin pystynkö onnistumaan vai onko yrittäminenkin siis täysin turhaa. Sieltä löytyy salkkareita, suomalaisten bändien taustoja yms....niin miten se on mahdollista ?”

Katselen asiaa sivusta, mutta uskoisin että tässä vallitsee jonkinlainen kauhun tasapaino. YouTube tietää, ettei sitä kannata haastaa oikeuteen, koska sen nerokkaan liiketoimintamallin mukaan vastuu Nuoruusmuistojen lataamisesta nettiin on nimimerkillä ”Warre”. Hän voi olla vanhan tanssimusiikin harrastaja Iisvedeltä, Lake Worthiin muuttanut eläkeläinen tai kuka muu tahansa. Vaikka hänet löydettäisiinkin, häneltä ei olisi odotettavissa suuria korvauksia. Oikeudenomistajat eivät vaadi musiikkiaan pois palvelusta, koska sillä he eivät saavuttaisi mitään. Sen sijaan he antavat YouTuben kasvaa ja odottavat, että lakia jossakin vaiheessa muutettaisiin niin, että hekin saisivat osansa kakusta. Tällä välin YouTubesta on jo tullut radioon tai levykauppaan rinnastettava nettimusiikkipalvelu.

En tiedä miten tämä aiotaan ratkaista. Kun ajattelenkin sitä, päätäni alkaa särkeä. Lataankin Junkkarisen sijaan YouTubesta sen hassun videon, jossa koira ajaa rullalaudalla. Koirillahan ei sentään vielä ole tekijänoikeuksia...