Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu poistui vuoden vaiheessa.
Tarkemmin sanottuna hyvitysmaksu on edelleen olemassa, mutta tästä lähtien
vastaava korvaus tekijöille maksetaan suoraan valtion budjetista. Laitteiden
valmistajilta maksua ei siis enää peritä, joten laitteiden hintojen pitäisi
vastaavasti laskea.
Mistään öljyn hinnan tapaisesta romahduksesta ei toki ole kysymys. Yhden teran ulkoisesta kovalevystä hyvitysmaksu on ollut 18 euroa ja tavallisesta tallentavasta digiboksista 25 euroa (tallennuskapasiteetti 500 gigaa). C-kasettien hinnan pitäisi laskea 30 senttiä ja VHS-kasettien noin euron, jos niitä jostakin vielä löytyy. Vuonna 2014 voimassa olleet hinnat löytyvät hyvitysmaksutoimiston sivuilta.
Koska maksu on peritty tukkuportaasta, kestää jonkin aikaa ennen kuin se tulee näkyviin kaupan hyllyillä, mutta ennen pitkää sen pitäisi näkyä alentuvina hintoina. Kun inflaatiokin on negatiivinen, valmistajilla ei pitäisi olla paineita hintojen nostoon. Jos hyvitysmaksun poisto ei vuoden mittaan mitenkään näy hinnoissa, joku on vetänyt välistä.
Kulttuurin tekijöiden kannalta muutos on myönteinen. Hallintokulut vähenevät ja jaettava summa nousee. Vaikka olenkin ajoittain suhtautunut hyvitysmaksun logiikkaan kriittisesti, rahat ovat menneet hyviin tarkoituksiin.
Uudesta järjestelystä huolimatta yksityisestä kopioinnista joudutaan edelleen tekemään tutkimuksia. Ei ole itsestään selvää, miten korvaukset pitäisi jakaa esimerkiksi musiikin ja elokuvien tekijöiden kesken – lähtökohtana pitäisi olla tieto siitä, mitä suomalaiset todella kopioivat. Medioiden pirstoutuessa tämän selvittäminen alkaa olla haastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti