Samaan aikaan kun lehdistö seuraa EU:n
nimitysrulettia, normaali työ jatkuu. Heinäkuun alussa vanha komissio julkisti
tiedonannon, jolla on juhlallinen nimi ”Uuteen yksimielisyyteen teollis- jatekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta”. Suomeksi ilmaistuna kysymys
on piratismin vastaisesta taistelusta, mutta piratismi on tässä ymmärrettävä
laajasti. Piraateilla ei niinkään tarkoiteta suosikkisävelmiä verkosta
kopioivia koululaisia, vaan tuoteväärennöksiä kauppaavia liikemiehiä. Väistyvä
komissaari Michel Barnier toteaa lehdistötiedotteessaan, että ”sen sijaan, että
pyritään rankaisemaan yksityishenkilöitä, jotka usein tietämättään rikkovat
tekijänoikeuksia, ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään katkaisemaan kaupallisessa
mittakaavassa laitonta aineistoa levittävien rahavirrat”.
Uusi politiikka, jotka kutsutaan nimellä ”follow the money”,
on saanut kannatusta ainakin Britanniassa. Siellä on jo todettu, että suurin
osa musiikkipiratismista häviäisi, jos kiellettäisiin mainosten myynti
luvatonta aineistoa välittäville nettisivuille.
Viime talvena EU:n komissio yllätti kansalaiset järjestämällä
laajan, kymmeniä kohtia käsittäneen kyselyn tekijänoikeuden
uudistamistarpeista. Kysely oli suunnattu jäsenmaiden viranomaisille,
etujärjestöille ja yksityisille kansalaisille, ja siihen tuli yli
kymmenentuhatta vastausta. Kuten arvata saattaa, kyselyyn tuli monen suuntaisia
kannanottoja; yhteenveto vastauksista löytyy komission sivuilta tästä. Kesän
alussa EU:sta vuosi julkisuuteen valmisteilla oleva asiakirja, joka käsittelee
vireillä olevaa tekijänoikeuslain uudistustyötä. “White paper” on nimeltään ”A copyright policy
for creativity and innovation in the European Union”. Toistaiseksi dokumentista
on saatavilla vain päiväämätön luonnos.
Asiakirjan virallista versiota on odotettu jo jonkin aikaa,
mutta pari päivää sitten Brysselissä ilmestyvä, EU-asioista raportoiva sanomalehti
European Voice kertoi, ettei se tule valmiiksi ainakaan ennen syyskuuta.
Viivytyksen taustalla on (vanhojen) komissaarien Bernierin ja Kroesin riita
siitä, miten EU:n pitäisi uudistaa tekijänoikeuslainsäädäntöä. Kroesin mielestä
luonnos ei ole riittävän kunnianhimoinen. Tässä suhteessa Kroes on varmaankin
oikeassa, luonnos on ympäripyöreä ja lähinnä vain muistilista vireillä olevista
asioista. Nykytilanteessa sitä ei edes voi lukea vanhan komission tervehdyksenä
uudella, kohta työnsä aloittavalle komissiolle. Odotamme siis mielenkiinnolla
jatkoa.
Mitä tapahtuu yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulle?
Olen seurannut tässä blogissani yksityisen kopioinnin
hyvitysmaksusta käytyä kädenvääntöä. Se ei ole tekijänoikeuden tärkein asia,
rahallisesti on kysymys suhteellisen pienistä summista, mutta se kuvastaa hyvin, miten
vaikeaksi tekijänoikeuden uudistaminen on käynyt digitaalisella aikakaudella.
Kun hyvitysmaksusta aikanaan päätettiin, maksun tärkeimpänä kohteena olivat
c-kasetit. Vaikka kasettinauhureilla oli muutakin käyttöä, oli jokseenkin
kiistatonta, että niitä käytettiin yleisesti musiikin kopioimiseen radiosta. Se,
millaista musiikkia kaseteille kopioitiin, pystyttiin kohtuullisen
luotettavasti arvioimaan radioasemien ohjelmatietojen perusteella.
C-kasetit ovat kauan sitten kadonneet markkinoilta, eikä
kukaan enää kopioi radiosta yhtään mitään. Sen sijaan markkinoilla on lukuisia
kopiointiin ja tallentamiseen soveltuvia laitteita tietokoneista älypuhelimiin.
EU-kansalaiset tekevät tietokoneistaan varmuuskopioita pilvipalveluihin ja
julkaisevat verkossa kännykkäkameroilla ottamiaan kuvia. Kopioidun aineiston
joukossa on varmasti myös suojattua aineistoa entiseen tapaan, mutta sen
erottaminen ja yksilöiminen alkaa olla yhä vaikeampaa.
Hyvitysmaksun uudistamista on vaikeuttanut vuodelta 2001
oleva EU-direktiivi, jonka logiikka saisi keskiajan skolastikotkin mykistymään.
Direktiivin mukaan jäsenmailla on velvollisuus kieltää suojattujen teosten yksityinen
kopiointi, lukuun ottamatta kopiointia, josta on vain vähäistä haittaa. Jos
jäsenmaat päättävät kuitenkin sallia yksityisen kopioinnin, kuten useimmat ovat
tehneet, niiden on hyvitettävä tästä aiheutuva haitta tekijöille. Hyvityksen
suuruus ja toteutustapa on jätetty jäsenmaiden harkintaan.
Tästä on syntynyt on ollut lainsäädännöllinen tilkkutäkki, josta on
postimyynnin aikana muodostunut jo kaupan este. Britanniassa ja Irlannissa hyvitysmaksuja
ei peritä lainkaan. Televisio-ohjelmien ajansiirto (digiboksit) on sallittua,
koska siitä ei katsota olevan haittaa. Muu yksityinen kopiointi taas on
muodollisesti kiellettyä, joten maksuja ei tarvitse peritä. Espanjassa valtio
maksaa hyvitysmaksut kansalaisten puolesta. Muut EU-maat perivät vaihtelevan
suuruisia korvauksia vaihtelevasta laitevalikoimasta.
Tuloksena on ollut pitkä sarja EU:n tuomioistuimeen asti
edenneitä juttuja, joissa osapuolina ovat olleet milloin laitevalmistajat,
milloin tekijöitä edustavat järjestöt. Tähän mennessä tehdyistä ratkaisuista
voidaan todeta ainakin seuraavaa:
- - Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua ei voida
periä ammattikäyttöön myydyistä laitteista
- - Haitan arvioinnissa ei voida laskea mukaan laittomista
lähteistä tehtyjä kopioita (piraattikopioita), vaikka tämä voisi maallikosta
tuntua oikeudenmukaiselta
- - Kerättyjä maksuja voidaan melko vapaasti käyttää
myös tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, jos ei voida selvittää, mitä teoksia
on todella kopioitu (niinkuin yleensä on)
- - Rajojen yli tapahtuvassa myynnissä hyvitysmaksu
voidaan periä myös ostajan kotimaassa
Sen sijaan tuomioistuimen käsiteltävänä ei ole ollut yhtään
tapausta, jossa olisi jouduttu ottamaan kantaa ”vähäisen haitan” määritelmään
tai haitan suuruuden arvioimiseen. Alkukesästä EU:n julkisasiamies Cruz
Villalon antoi lausuntonsa tanskalaisen tuomioistuimen pyytämästä
ennakkoratkaisusta. Cruz Villalonin mukaan ei ole estettä sille, että maksuja
perittäisiin myös älypuhelimista. Sen sijaan hän ei sanonut, että jäsenmaiden olisi
pakko periä niistä hyvitysmaksua. Tuomioistuimen ratkaisua asiasta ei vielä ole saatavissa, mutta vaikka hyvitysmaksuja ryhdyttäisiinkin perimään älypuhelimista, niitä ei voitaisi periä työkäytössä olevista laitteista.
Oltiinpa hyvitysmaksusta mitä mieltä tahansa, näyttää ilmeiseltä, ettei nykyinen direktiivi enää vastaa tekniikan kehitystä. Siitä ei ole paljoakaan apua, jos esimerkiksi pilvipalveluiden osuus yksityisessä kopioinnissa kasvaa merkittävästi - mikä näyttää todennäköiseltä. Mitä komissiosta vuotanut "white paper" sanoo hyvitysmaksusta? Kirjoittajat esittävät vain maksun kehittämistä EU:n tuomioistuimen päätösten pohjalta siten, että kaupan esteet vähenevät. Ei sanaakaan siitä, että koko direktiivi olisi uudistamisen tarpeessa. Tämäkin asia jää siis uuden komission työlistalle.
