Kuten useimmat varmasti jo
ovat huomanneet, Google käynnistää maanantaina (17.11.) seitsemässä maassa
uuden musiikin suoratoistopalvelun. YouTube Music Keyn betaversio julkistetaan
Yhdysvalloissa, Britanniassa, Irlannissa, Espanjassa, Italiassa, Suomessa ja
Portugalissa. Spotify, Deezer ja muut jo toimivat palvelut saavat nyt kovan
kilpailijan.
”Digitaalinen musiikki” on
jo kauan ollut ääniteteollisuuden nopeimmin kasvava ala. Suuret levy-yhtiöt
ovat hankkiutuneet verkkopalveluiden osakkaiksi ja taiteilijat ovat enimmäkseen
olleet tyytyväisiä – korvausten suuruudesta on valitettu, mutta pois jääneitä
on ollut vähän, viimeksi Taylor Swift, jonka levyjä ei suoratoistopalveluista
löydy. Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja kuluttajilla on monia vaihtoehtoja.
Viime vuonna maksullisilla suoratoistopalveluilla oli koko maailmassa vain
muutamia kymmeniä miljoonia asiakkaita.
Maailmalla Googlen uusi
palvelu on ollut suuri uutinen. Myös epäileviä ääniä on kuulunut. YouTube Music
Key maksaa suunnilleen yhtä paljon kuin Spotify ja muut vanhat toimijat. Mitä
Googlella on sellaista, jota Spotifylla ei ole?
Lehdistötiedotteiden mukaan
YouTube tarjoaa käyttäjilleen 30 miljoonaa musiikkikappaletta, Spotify 20
miljoonaa. Tällä tuskin on merkitystä. Olen jo aikaisemmin todennut, ettei
Spotifyssä oikeasti ole 20 miljoonaa eri musiikkikappaletta. Suuret luvut
tulevat osittain siitä, että samat esitykset löytyvät moneen kertaan, kun ne on
julkaistu monilla eri albumeilla. Merkittävää kilpailuetua voi toki syntyä, jos
jompikumpi palvelu pystyy hankkimaan yksinoikeuden hyvin suosittujen
taiteilijoiden levytyksiin.
YouTube Musicin ja Spotifyn
toimintatavoissa on kuitenkin eräitä mielenkiintoisia eroja. Spotifyn päätuotteena
on musiikin suoratoisto. Se hankkii musiikin esitysoikeudet levy-yhtiöiltä ja
tekijänoikeusjärjestöiltä ja sopii näiden kanssa korvausten suuruudesta. Se ei
myy äänitiedostoja eikä tarjoa musiikkivideoita.
YouTube ja Google puuhaavat
monenlaista. Googlella on musiikkikauppa, YouTube on kasvanut suureksi
näyttämällä eri tahoilta haalittuja videoita. Palvelussa on jo kuunneltavissa
ilmaiseksi valtava määrä musiikkia, mutta tekijänoikeudellisesti se toimii
harmaalla vyöhykkeellä. YouTube ei pääsääntöisesti hanki tarjolla olevan
musiikin esitysoikeuksia oikeudenomistajilta, vaan toimii ainoastaan palvelun
tarjoajana. Oikeuksien selvittämisestä vastaavat (tai käytännössä eivät vastaa)
palvelun käyttäjät, esimerkiksi nimimerkki Enska888, joka on ladannut YouTuben
Leif Lindgrenin laulaman tangon Liljankukka, jolla on jo 356775 kuuntelukertaa.
Jos ja kun Liljankukka soisi
Spotifyssa 350000 kertaa, Lindgren sekä Kärjen ja Helismaan perikunnat saisivat
jo pienen tilin. Sen sijaan YouTube ei tietääkseni ole maksanut tästä
oikeudenomistajille senttiäkään. Vastuu on nimimerkki Enska888:lla.
Samaan aikaan kun Suomessa
on metsästetty näyttävästi piraatteja, Googlea ja YouTubea on kohdeltu
silkkihansikkain. Olisi ollut helppoa poimia YouTubesta tuhat ilman lupaa sinne
ladattua ikivihreää suomalaista sävelmää ja vaatia palvelua poistamaan ne. Enskan
nimi ja osoitekin olisi voitu selvittää. Näin ei ole tapahtunut. Luultavasti
tämä on ollut viisasta. Munivaa kanaa ei pidä tappaa, ja ajan mittaan YouTube
Music Key saattaa jopa munia oikeudenomistajille kultamunia.
Tulevaisuus näyttää, käykö näin. On mielenkiintoista seurata,
miten Googlen muut nyt musiikkipalvelut kehittyvät. Analyytikot ovat varoittaneet,
että suoratoistopalvelu syö Googlen musiikkikaupan tuottoa. Mutta miten käy
YouTube ilmaiselle musiikkitarjonnalle sen jälkeen kun maksullinen palvelu on
päässyt vauhtiin. Löytyykö Liljankukka ilmaisesta YouTubesta vielä parin vuoden
kuluttua? Google on aina valittanut, ettei se pysty valvomaan kaiken
sivustoillaan tarjolla olevan aineiston tekijänoikeuksia. Ehkä se ei olekaan
niin vaikeata?
